Yhtäkkiä olin poissa

Ulkona on sumuu

Yhtäkkiä olit poissa

Sumu oli poissa, katsoin kirkkaasti eteenpäin ja näin valon

MG:n mukaan se oli juna tunnelin päässä

Mut mulle se ei oo juna, ei todellakaan

Mä rakastan mun elämää, en tajua, miten tää kaikki on nyt mahollista

Vai tajuaisinko? Oon manifestoinu tätä jo pitkään, joten vois vaan olla hiton onnellinen ja tyytyväinen, että hei, mä oon tehnyt töitä, että mä oon saanu tän elämän mikä mulla nyt on.

Ei oo tullu helpoimman kautta. Todellakaan. Oon raivannut oman polkuni ja jopa miettiny, että oman polun löytäminen- sanontakin on liian mainstreamii. Oon halunnu oman tien, en oo omantienkulkijakaan (sekin on mainstreamii). Oon pussinsulkija. Hehe.

Oon fiksu ja mulle on puhuttu niinkun en ois,

niinku en lapsesta asti ois muka tajunnu,

jokaikistä ajatusta

mitä oot mulle päin pläsiä muunnellut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *