Etsimässä mielen ritareita

Olen kuin kukka, avaudun kuin nuppu

Tai en vielä, koska olen kuin suppu

Asioita tunteita kadonneita vivahteita

Etsimässä mielen ritareita

Löytäen uusia samanlaisia tilanteita

Uusia, mutta samanlaisia, oh no.

Voiko sanoa, että elämä on vieraantunut minusta

Vai olenko minä vieraantunut elämästä

Where is my love, my passion, my everything?

I’m lost.

Mut ei se oo ihme

Oon keskellä suurta katastrofia

Vai oliko se prosessia

Katastrofi kuulosti hienommalta ja dramaattisemmalta

Suru ei ole kunniavieras

Se on liiankin tuttu tässä osoitteessa, tässä päässä, tässä niin tylsässä kummallisessa tasaisessa säässä

Mikä onkaan tasainen sää?

En tiedä. Ehkä sellainen missä ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan

(Tarkemmin ajateltuna tapahtuu muutosta jatkuvasti parempaan suuntaan, healing is not linear, mut silti, vointi paranee päivä päivältä!)

Mut jatkan silti tän, koska tää on hieno, kai…

Kukat ja puut eivät saa ravinteita ja vettä, koska ei sada

Aurinko ei kasvata uusia alkuja

Vaikka niitä kaipaisin kipeästi

Kaipaisin elämääni aurinkoa, aitoja kyyneleitä, kauneutta tunteissa, upeita hetkiä, surullista surullisimpia hetkiä, että voisin itkeä ja voisit mua lohduttaa.

Ystäväni sanoi tekstistä, minkä laitoin hänelle, että se oli kaipausta täynnä.

Tottahan se on. Kaipaan elämää. Kaipaan ihmiskontakteja, ihmisiä, klubeja, kädestä pitämistä klubilla ja kaatosateessa, intohimoa elämää kohtaan ja elämässä ja itsessä, missä vitussa se on? Kaiken alla.

Tuntuu, että mun sydän on murskautunu. Mikään ei kuitenkaan tuu ulos. Ei itkuna, ei hersyvänä nauruna, ei onnenkyyneleinä. Kaikki vaan on piilossa lukossa. Onko avain vain aika?

Miten viettää elämäänsä nyt?

Kai se on terapia-asia. Keskittää voimistaan sopivasti terapiaan. Eli paljon. Haha. No, kuitenkin. Ja miettiä, että jos tää terapia ei riitä, tarkoitan ajallisesti, niin haet uutta terapiajaksoa vaativasta. Näin se on.

Kirjoittaa ja kohdata tunteita, mut siihen tarvii sen terapian ja siihen panostamisen. Avantoa, uimista luonnonvesissä, kun vähän lämpenee ja jäät ja lumet sulaa.

<3: Ajatusperhonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *