Me nähään vaan se jäävuoren huippu
Ja sit me uidaan niiden jäävuorten väleistä
kohti seuraavaa illuusiokokemusta
Miltä toisen elämä näyttää, miltä toisen elämä tuntuu, mitä hän on saavuttanut?
Se, minkä näemme toisen saavutuksesta, on hänen paljon työstetty jäävuoren huippu.
Avaat Spotifyn, Youtuben, Instagramin tai TikTokin ja näet nopeasti kaiken sen, mitä ihmiset ovat saavuttaneet. Et nää sitä, että joku on esim. menettänyt jonkun ja kertoo siitä biisissä, josta tuleekin hitti.
Nykyään se, mitä somessa näemme, vie meitä oikeasti, uskallan väittää, enemmän pois siitä aidosta yhteydentarpeesta toisiin ihmisiin. Huomaan sen päivittäin avatessani somen kuva- ja videovirran. Ironista on se, että oikeastihan emme tiedä ollenkaan, jos emme tunne toista, mitä toinen ihminen on elämässään tehnyt, että on päässyt sinne oman jäävuorensa huipulle.
Kun ihminen näkee mikä toisilla on ns. paremmin, se voi aiheuttaa pettymyksen tunteita: miksi itse en pysty samaan. Jos taas ei nää miten toisilla menee eli poistaa sovelluksen ja on silleen fuck it, niin sitten taas kokee Fear of missing out- ilmiötä ja lataa sovelluksen uudelleen. Olisi mielenkiintoista tutkia aihetta enemmän, mutta omien kokemusten perusteella, tässä voisi olla kyse siitä, että haluaa olla osa laumaa.
Se, millainen sosiaalisesta mediasta on muodostunut, ei ole hyvä sille, keitä alunperin olemme: metsässä kulkijoita ja ryhmässä eläviä laumaeläimiä. Niin, sellaistakin on joskus ollut! Suurimman osan ajasta, kun ihminen on ollut edes olemassa. Katoammeko lopulta kokonaan verkkoon?
Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että tää on mietityttänyt mua monta kertaa ja halu vaikuttaa tähän ja muihinkin samankaltaisiin asioihin on suuri. Tää asia koskettaa mua ilmiönä. Jotain mä aion tästä joskus jossakin puhua. Saada kenties ihmisiä ymmärtämään ja oivaltamaan asioita.
Saada edes joitain ihmisiä takaisin yhteyteen toistensa kanssa.
Mutta eihän tää kaikki tule mieleen, koska jäävuorenhuippuja on näkyvillä joka puolella. Tai niin sitä luulee.