Paahtoasteikko 3
Ihoni hohde
Olen kyllästynyt elämääni, mutta en sinun rakkauteesi
Nyt taitaa olla aika valmista, joka taas on hieno juttu, tuo elämää lähemmäs, jossa en ole kyllästynyt
En oikein tiedä, mitä tunnen
Nauran ja iloitsen, vaikka sieluni on harmaa, en oikein tiedä, tuntuu, että se on selviytymiskeino, olla iloinen ja positiivinen, että selviää vaikeasta tilanteesta, eikä siinä oo mitään väärää
Sen haluan silti muuttuvan
Ja se muuttuukin
Kun olo paranee
Oloni on harmaa, sattuu joka paikkaan
Mutta samalla koen olevani vakaa
Sellainen, joka ei helposti enää kaadu
Onhan tää nyt ollut ihan älytön työmaa
On vedetty paljon siimaa
Kohti sitä suurta saalista
Jota elämäksikin kutsutaan
Tulen vielä olemaan hunnussa
Loistamaan lavalla
Ja joka tavalla
Suu ei oo enää mutrussa
Eikä elämäni oo enää nukkuva
Vaan aktiivinen
Ja terve
Sen mä manifestoin itelleni
Sitä kohtihan tässä ollaan menossa.