Taas sitä mennään
Oon miettiny lapsen saantia. Oon tajunnu, että se lapsi on vaan muutamia vuosia lapsi, ja sen jälkeen se on koko elämän ajan mun ja mun lapsi/lapset. Tottakai aikuisena se ei enää nii paljoo oo mun vastuulla, mut oonhan mä silti äiti koko elämäni loppuun asti. Se on tosi isoa asia. Vauvat ja lapset on söpöjä ja ihania, mut pitää muistaa tuokin puoli. Et pääse sun vastuusta koskaan eroon etkä huolesta.
Tottakai lapsen vois koittaa saada, mut se pitää miettiä tarkkaan, missä elämäntilanteessa ja pystyykö siihen oikeasti. Ensin hankin koiran ja se on mun vastuulla ja katson, miten sen kanssa menee.
Kuulumiset. Väsymystä väsymystä. En jaksais aamulla nousta sängystä. Vitamiinitasot kuntoon! Enemmän avantoa. Nyt sait siihen kaverin 🙂
Kun miettii oman ahdistusalttiuden, niin lapsen saanti on ku mun lempparileffassa sanottiin, kasvotatuointi, siitä pitää olla 100% varma. Mieluummin vaikka 150%.