Worth it
you are always worth it
sä oot aina arvokas
vaik susta ei tuntuis siltä
lisäiskö se motivaatioo jos tää blogi ois ihmisten näkyvillä
oisin silti näkymätön
en mä loputtomasti näkymätön haluu olla
haluunko nytkään?
Worth it
you are always worth it
sä oot aina arvokas
vaik susta ei tuntuis siltä
lisäiskö se motivaatioo jos tää blogi ois ihmisten näkyvillä
oisin silti näkymätön
en mä loputtomasti näkymätön haluu olla
haluunko nytkään?
Ei aina jaksa nii syvällisii pohtii
tehään vaikka tähän sellasii ilosii kohtii
oon ilonen et pahin on ohi
oon ilonen et kohta päivä alkaa pidentyä eikä oo niin synkkää
oon ilonen et tuntemattomaan turvaan hyppään
siks tuntemattomaan, kun huomisestakaan ei voi tietää
tietty kantsii toivoo et pysyy hengissä
ja pysyy samoissa ilon kengissä
ja pysyy mukana elämän leikissä
🏄🏻
yhdyssanoja en tiiä tarkasti
mut kirjottaa osaan varmasti
se on se sanavarasto
se on se
se on se varasto täynnä sanoja
mielikuvituksella ei oo rajoja
vai onko
kai kaikel jotkut raamit on
vai onko
rakkaudel ei ainakaa oo rajoja
vai onko?
🧗🏻♀️
mistä sitä tietää
mä ainakin tiiän etten elämäs haluu vaa sopimatonta työtä sietää
haluun tuntee olevani elossa ja siitä päästäänkin…
☀️☄️⚡️🌙
auringon haen taivaalta
ai olikse kuu?
mun mielest se vois olla vaikka valonlähde
tuoppa mulle vedenlähde
nii juon siit kirkasta vettä
ja juoksen kohti sitä kuuta
hakemaan sen sulle
🚵🏻♀️
koska rakastan sua
kyl siin vois mennä polvet ruvelle
ja siin menee kyl myös pasmat sekasin
et mitä sitä tuli taas tehtyy
mut susta en sit taas toisaalta erehdy
Nii mä en päästäis sust irti
vaikka ukkostas nii en silti
mul on paljon ajatuksii
otan sun takii viel riskei
hyppy tuntemattomaan ei oo tässä käsitteenä
hyppy rakkauteen, jossa ollaan
on se jossa me ollaan
pitkään olin eksyneenä
vaeltelin elämässä toivonkipinä mukanani
ja se kannatti
koska sit mä löysin sut
Olen innoissani. Olen saanut elämääni ihmisen, kuka saa minussa aikaan koko kehon ikävän, kuin joka solu kaipaisi toista. Se on upeaa. Joka solu kaipaa, en tiennyt että voin tuntea juuri tällä tavalla.

Best regards, Ajatusperhonen
Joskus naurattaa niin paljon, että nauramisen lopuksi suru hiipii luokseni. Tuntuu kuin onni olisi kaukana vuorenhuipulla, eikä ollenkaan käsinkosketeltavissa. Tuntuu surulliselta, masentavalta, tyhjältä. Kun nauru ulospäin on iloa, mutta sisin mustui taas. Haluan kirjoittaa erilaisista tunteista, että pysyn itse mukana siinä, miten mun kuntoutuminen edistyy. Jos siitä on jollekkin muulle hyötyä, se on suuri ilo mulle.
Elämä on kaunis. Täynnä taikaa ja aaltoja. Liikettä ja aallonpohjia.
I’m like water. I’m like rain without sun. Well no, sometimes, because usually I’m shining.

I would write, that I’m the opposite of sun or rain, or the opposite of happy and sad, but I’m not going to do it, because that would be a cliche. And I don’t want to be a cliche. Especially in here. Okey maybe sometimes I’m going to. That would be a cliche.