Pysyn mukana elämän leikissä

Ei aina jaksa nii syvällisii pohtii

tehään vaikka tähän sellasii ilosii kohtii

oon ilonen et pahin on ohi

oon ilonen et kohta päivä alkaa pidentyä eikä oo niin synkkää

oon ilonen et tuntemattomaan turvaan hyppään

siks tuntemattomaan, kun huomisestakaan ei voi tietää

tietty kantsii toivoo et pysyy hengissä

ja pysyy samoissa ilon kengissä

ja pysyy mukana elämän leikissä

🏄🏻

yhdyssanoja en tiiä tarkasti

mut kirjottaa osaan varmasti

se on se sanavarasto

se on se

se on se varasto täynnä sanoja

mielikuvituksella ei oo rajoja

vai onko

kai kaikel jotkut raamit on

vai onko

rakkaudel ei ainakaa oo rajoja

vai onko?

🧗🏻‍♀️

mistä sitä tietää

mä ainakin tiiän etten elämäs haluu vaa sopimatonta työtä sietää

haluun tuntee olevani elossa ja siitä päästäänkin…

☀️☄️⚡️🌙

auringon haen taivaalta

ai olikse kuu?

mun mielest se vois olla vaikka valonlähde

tuoppa mulle vedenlähde

nii juon siit kirkasta vettä

ja juoksen kohti sitä kuuta

hakemaan sen sulle

🚵🏻‍♀️

koska rakastan sua 

kyl siin vois mennä polvet ruvelle

ja siin menee kyl myös pasmat sekasin

et mitä sitä tuli taas tehtyy

mut susta en sit taas toisaalta erehdy

Joskus naurattaa ja se tuntuu sittenkin surulta

Joskus naurattaa niin paljon, että nauramisen lopuksi suru hiipii luokseni. Tuntuu kuin onni olisi kaukana vuorenhuipulla, eikä ollenkaan käsinkosketeltavissa. Tuntuu surulliselta, masentavalta, tyhjältä. Kun nauru ulospäin on iloa, mutta sisin mustui taas. Haluan kirjoittaa erilaisista tunteista, että pysyn itse mukana siinä, miten mun kuntoutuminen edistyy. Jos siitä on jollekkin muulle hyötyä, se on suuri ilo mulle.

Elämä on kaunis

Elämä on kaunis. Täynnä taikaa ja aaltoja. Liikettä ja aallonpohjia.

I’m like water. I’m like rain without sun. Well no, sometimes, because usually I’m shining.

I would write, that I’m the opposite of sun or rain, or the opposite of happy and sad, but I’m not going to do it, because that would be a cliche. And I don’t want to be a cliche. Especially in here. Okey maybe sometimes I’m going to. That would be a cliche.