Avainsana: kauneus

Viraaliksi

En haluu mennä viraaliksi

Mul on viel joku päivä parempi liksa

Et ei tarvi ees mennä viraaliksi

Ettii hyväksyntää somesta

Täyttää kauneutta omasta lovesta

En tiiä mitä toi tarkotti

Mut ainaki tiiän mikä mua aiemmin varjosti

Varjostaa nykyäänki

Mut se sopi toho riimiin

Tähä vois sanoo taas et oon hyväs tiimis

Mut en sano niin

Vaan sanon vaan et hiili

Hiilikuitu

Nää asiat on jo puitu

Sadat kerrat

Ja jatkan viel seuraavat sadat

Ja seuraavat

Tarkistan onks kaikki hyvin

Ja meen seuraavasta ovesta Narniaan

Vaik en oo ees lukenu sitä

En ainakaan muista et oisin

Mut Lewikset repee

Ja kaikki tulee eteen

Joskus naurattaa ja se tuntuu sittenkin surulta

Joskus naurattaa niin paljon, että nauramisen lopuksi suru hiipii luokseni. Tuntuu kuin onni olisi kaukana vuorenhuipulla, eikä ollenkaan käsinkosketeltavissa. Tuntuu surulliselta, masentavalta, tyhjältä. Kun nauru ulospäin on iloa, mutta sisin mustui taas. Haluan kirjoittaa erilaisista tunteista, että pysyn itse mukana siinä, miten mun kuntoutuminen edistyy. Jos siitä on jollekkin muulle hyötyä, se on suuri ilo mulle.

Elämä on kaunis

Elämä on kaunis. Täynnä taikaa ja aaltoja. Liikettä ja aallonpohjia.

I’m like water. I’m like rain without sun. Well no, sometimes, because usually I’m shining.

I would write, that I’m the opposite of sun or rain, or the opposite of happy and sad, but I’m not going to do it, because that would be a cliche. And I don’t want to be a cliche. Especially in here. Okey maybe sometimes I’m going to. That would be a cliche.