Avainsana: mieli

Horisontista löytyy aurinko, jos toinenkin

Horisontista löytyy aurinko, jos toinenkin

Aamulla aamuinen aurinko, illalla väsynyt aurinko

Senkin tarvitsee aina levätä

Ja loistaa välillä eri paikassa

.

Ei kukaan loista aina

Jokainen tarvitsee lepoa ja unta

Se ei ole vain joillekin, jotka sen ansaitsevat tekemällä paljon töitä

Uni on edellytys elämälle

Kenties herätämme sinut tähän maailmaan

Vaalitaan elämää, pallolla elävää elämää

Niin kauan kuin vielä voimme

Ei potkita palloa ja ei sallita kaikkea

.

Epäoikeudenmukaisuus on joskus vielä historiaa

Elämän ei aina kuulukkaan olla sinfoniaa

Mutta ei kyllä myöskään pelkkää parodiaa

Olisipa ihanaa, jos kaikki olisivat aitoja

Ja rakkaus voittaisi aina.

…Onnellinen jo nyt

Joskus mun elämä vaatis taikaa

Ei se elämä itsessään, mutta se, että oisin tyytyväinen siihen mitä on, enkä aina ajattelemassa sitä, mitä ei vielä ole

Mun ajatukset jotain muuta aina kaipaa

Vaik voisin olla onnellinen jo nyt

Mikään elämässä ei tunnu liikkuvan eteenpäin

Mutta samalla kaikki liikkuu ja muuttuu

Silti jotain aina puuttuu

Tiedän mitä se on. Liikunnan lisääminen, parempi syöminen, terveydentila ja se, että kukaan ei odota kotona pitkän päivän jälkeen. Haluaisin rakkautta. Kömpiä jonkun viereen ja kuunnella hyvää musiikkia. Musisoida yhdessä. Löytää yhteinen koti sit jossain vaiheessa, jonka voi laittaa mun ja kumppanini näköiseksi, kenties värikkääksi. Haluaisin mennä naimisiin, kun sen aika on.

Haluaisin vaikka mitä, mutta tärkeintä olisi olla siinä hetkessä missä elämässään on, uskoa huomiseen ja siihen, että asiat tapahtuu kyllä vielä, omalla painollaan. Parisuhde, se oikea rakkaus.

-Ajatusperhonen

Kerään kyynelii lattialt

Kävele päivä mun kengissä

Niin tiiät, että ei paljoo nouse penkistä

Tärkeintä on, että oon pysyny hengissä

Vitun kiusaajat täs maailmassa

Ne on niit jotka kuuluu mieluummin massaan ku on erilaisii

Mä erotun massast

Kerään kyynelii lattialt

Nostan kassast satasii

Ja haluaisin et ne pitäis turpansa kii

Ne sanoo vaa Sì, Sì

Eikä tajua, et maailmas kaikki on arvokkait ihmisii

Eikä ne tajua oikeen muutakaan

Mut jää kattomaan mua puun takaa.

Haluaisin olla sävyjä täynnä

Enkelitkin voi eksyä

Elämä on niin rankkaa

Pahimmillaan se minut tuhoaa

On hetkiä, jolloin on helpompaa

Maaleja haluaisin kerrostaa

Mutta olen niin väsynyt

Haukotellen pimeään

Miten heräisin virkeänä?

Mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä?

Mieleni on taas himmeänä

Haluaisin loistaa, loistaa pimeän minusta pois

En haluaisi olla harmaa

Haluaisin olla sävyjä täynnä

Iloa täynnä

Rakkautta täynnä

Olen kaikki nämä, mutta olen piilossa

Elämästäni en aina otetta saa

Onneksi kokoajan enemmän

Puusta poimin hedelmän

Haluaisin, että elämäni olisi yhtä makeaa.

Lentoon

Tääl mä oon

Lähen viel lentoon

En kato kelloo

Tää voi olla rentoo

Ei stressiä, ei paineita

Elämäs on erilaisii vaiheita

Ja se on (o)ok(oo)

Ei kukaan voi asioita taikoo

Tai nopeuttaa

Unelmia voi pikkuhiljaa toteuttaa

Ja löytää aina uutta juttuseuraa

Siinä oon hyvä

Elämä on mulle pyhä

Jokanen on syntyny tänne syystä

Mut niin moni sivuuttaa elämänsä tarkotuksen

Tekee sitä, mitä muka pitäs

Eikä sitä, mitä sisin kokoajan kuiskaa.

Mä lähen menee, niinku ilmapallo narus

Maailma on liian karu

Mä lähen menee niinku ilmapallo narus

Mul on fokus, oispa

Mä lähinnä vaan kellun niinku lotus

Kellun, kellun ja kellun

Hocus pocus, mä elämäni sekunnissa muutan

Oispa niin, mä mielessäni huudan

Lennän luudal

Kohti parempii aikoi

Ilman pelkoo ja huolii

Tää vaatis jo taikoi

Pitäs kirjottaa enemmän, koska tää on kivaa

Rakennan viel joskus omaa pihaa

Jotain söpöö ja pientä

Tai isoo parveketta, jossa on kukkii ja minipuutarha

Koska en haluu ajaa autoo, ainaki täl hetkel tuntuu tosi kaukaselta,

että voisin niin tehä

Se on ainaki tän hetken ajattelun erä

En lähe kehään

(Eli et ois omakotitalo tai rivari, ajatuksena kiva, mut ei todellisuudessa, jos tarviis siis auton sinne sijaintiin, missä se talo olis)

<3: Ajatusperhonen

Syitä olla olemassa?

Syitä olla olemassa?

Sillä aina niitä ei muista.

Paljonkin.

Perhe, ystävät, kaverit, sukulaiset, tutut. Musiikki. Uiminen. Maalaaminen. Piirtäminen. Valokuvaus. Soittaminen. Festarit. Bändit. Uudet biisi- tai albumilöydöt. Hyvä ja loistava ruoka. Kokkailu. Leipominen. Pienet ilot ja pienet söpöt asiat. Pienet tärkeät ja kauniit hetket. Erilaiset tunteet ja niiden tunteminen, nauru ja itku. Kohtaamiset. Tuntemattomat kaupungilla tai junassa esim. hymy tai pieni keskustelu. Hymy vastaantulijalle. Ystävälliset ihmiset. Se, että näkee jotain, mistä oivaltaa jotain, tai saa paremman fiiliksen tai ideoita vaikkapa taiteeseen. Kirjoittaminen. (Sitä voisi tehdä enemmän). Uusiin ihmisiin tutustuminen. Uudet kokemukset. Elämän ottaminen kiitollisena vastaan. Pienet ja suuret ihmeet. Vauvat ja lapset. Luovuus. Aidot tilanteet ja hetket, joita ei voi aina selittää, jotka tuntuu mukavalta. Mielikuvitus. Luonto. Linnut. Koirat ja kissat ja kaikki eläimet. Luonnonsuojelu. RAKKAUS. OMA ITSE.

Kaikkia heitä, ketkä tulee rakastamaan mua

En ole tavannut todellakaan vielä kaikkia ihmisiä, ketkä tulee olemaan mun elämässä mukana. Heitä kaikkia siis, ketkä tulee rakastamaan mua ja välittämään musta paljon.

Ennen sitä pitää vaan olla kärsivällinen, että ne ihmiset kyllä löytää tiensä mun elämään ja mä niiden.

On ihan okei, että ei oo tyytyväinen omaan elämäänsä. Mutta siitä voi osata silti iloita ja nauttia, ennenkö saa enemmän elämäänsä. Koska joillain ei oo ees tätä mitä mulla on. Vaikka ei kannattaiskaan vertailla.

Harmittaa, että elämä on mennyt näin. Että ei ole päässyt töihin tai kouluun.

Mut siitä on kasvanut kärpäsestä härkänen. Sen ei tarvitsisi olla niin iso asia, mutta jostain syystä se on. Sillä tiedän, että musta olisi enempään. Mut kaikki vaan kestää ja kestää.

Edes perusasiat ei aina onnistu, esim. siivoominen ei oo helppoa tai se, että jaksais pestä pyykkituvassa aina pyykkiä. Ne vaatii ponnisteluja.

Haluaisin vaan olla onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Enkä masentunut ja surullinen siitä, mitä mulla ei oo.

Mutta ymmärrän, että oon masentunut ja surullinen, mutta sen ajatteluhan vasta masentaa.

Miten olla tyytyväinen siihen mitä jo on? Siinäpä vasta kysymys.

Jokainen ihminen on tärkeä

Oon miettinyt sitä, kuinka tärkeä jokainen ihminen on. Jokaisella on omat unelmat, visiot ja ehkäpä tavoitteet elämässä. Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, paitsi jos on erakko. (Heh)

On mielenkiintoista, miten jokaisella on nuo asiat ja kuinka pieni piiri ihmisillä lopulta on ympärillään verrattuna siihen, kuinka iso maailma on ja kuinka hitosti ihmisiä tällä planeetalla tallustaa.

Haluaisin ymmärtää jokaista, mutta aika ja energiani ei riitä kaikkeen.

Eikä tarvitsekaan. Se on silti super mielenkiintoista, että jokainen (paitsi erakot) koittaa tulla näkyväksi muille. Miettii mitä muut ihmiset ajattelee, sillä olemmehan laumaeläin. Suurin osa meistä haluaa yhteyteen toisten kanssa ja jos ei saa sitä tarpeeksi, tulemme alakuloiseksi, ja ainakin itselle tulee välillä toivoton ja yksinäinen olo, jos on liikaa vain yksiön seinien sisäpuolella. Joku sanoikin joskus, että ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Se on totta.

Silti samalla, olen kiitollinen siitä, että viihdyn yksin, olen opetellut sitä ja se on tuonut tulosta. Pidän yksinolosta, omien kiinnostuksenkohteiden, esim. musiikin kuuntelun kanssa. Olen itseni paras ystävä, tai ainakin minun pitäisi olla. Yksinollessa on rauha. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai kuulostaa, paitsi silloin jos laulaa yksin. Silloin pitää arvostella itseään kovasti, että tuo nuotti ei muutes osunut oikeaan säveleen. Hah.

-Ajatteleva perhonen