Julkinen/yksityinen

Haluanko, että mulla on julkisesti itsestäni tietoja netissä?

Vähän riippuu, sellanen on hyvä, jos oma elämä saa siitä konkreettisesti uusia ihmisiä tai uusia mahdollisuuksia. Mut onko mulla tarvetta ennenkö pidän puhujana puheita omasta tarinastani, tulla näkyväksi random- ihmisille instagramissa? Siinäpä vasta kysymys.

Miksi jotkut ei anna kehorauhaa?

🧏🏻‍♀️

”Oisko kehorauha mitää

Laitan kasvitki itää

Repeen sun edes palasiks

Ku sanot mulle jotai

Jotai iha typerää ni”, 22.12.24

☮️✌🏻

Iso osa musta haluaisi vain olla rauhassa. Mut taas toisaalta haluan olla näkyvä. Mutta olisiko tärkeintä olla ensin itselleen (ja kumppanilleen) näkyvä, ettei menisi turhaa energiaa esim. olemalla paljon instagramissa ja yrittäen jotain, mikä ei todnäk tuota siellä mitään tulosta: Tulla näkyväksi. Voisin tehdä töitä ihan yksityiselämässä, nimenomaan yksityisesti, progress ilman pelkoa, että jotkut randomit näkee jotain, mitä en halua. Sehän siellä taustalla on myös. Ehkä tässä tuli se vastaus, mitä olen etsinyt.

Julkinen ➡️ Yksityinen. Ensin yksityiselämässä voimaantuminen, sitten julkisesti puhujaksi, kun uskoo itseensä, käy terapioissa ja uskoo unelmiinsa ja visioihinsa, sillä osaamista on ja mahdollisuus moneen asiaan elämässä omien taitojen takia. ❤️

<3: mä

🐭

I don’t wanna sell my soul

I don’t wanna sell my soul to the world, to people I hate, to people I don’t like.

Because they are there.

I feeeeel bad, I feel overexited, tired and oh, still exited

I just want to live my dream? Okey, universum?

I’m going to liberate my soul, my spirit and my body.

I’m going to heal my mind, where my mind keeps telling me that I’m bullied, still, even when I’m not. But it’s dna:s tricks. I’m going to find my deep meaning in life, and deep meaning to myself.

My life is worth living because of too things, love and finding happiness. I’m going to make everything to my future self, no matter what it takes.

Pysähdys

Inhoon sitä, kun mun mieli lähtee seikkailuille

Kun en voi olla raakarehellinen itselleni, koska seura tekee kaltaisekseen

Kohta ei tarvitse jatkuvasti altistua palturille

Vaan voi keskittyä soutamaan omalle ankkurille

Voi soittaa päänsisäiselle taikurille

Et muuta jo mun ajattelutavat muuta

Teen mitä vaan oikeesti

Pysähdys.

Mun tarvitsisi nimenomaan pysähtyä

Kuunnella hiljaisuutta

Minussa on jo vastaukset

Kohta pääsen olemaan rauhassa

Ja elämään silleen kun haluan elää

Ja kaikki muu mikä ei kuulu minuun, rapisee minusta pois

Niinku Feeniks nousen sieltä mihin en kuulu

En selittele, en selittele, kiroilen

Pukeudun miten haluun

Vapaudun

Enkä enää piiloudu!

Mä riimejä rustaan

Mä riimejä rustaan

Ja Kaarle Kustaan

päälle kusen

ja sit suren

ja ötökkä mua puree

sillä kesä tulee

ja se on siistii

ja sillon voi ottaa iisii

ja kirjottaa monta biisii

Mä istun Feeniksin kahvilassa

Ja tajuan, sehän on vähänkuin Fenix

Fenix paloi päreiksi ja nousi tuhkasta upeimmaksi koskaan

Ja niin aion tehdä minäkin!

🌠🌄🌅🌆🌇

Valoa mä rakastan

Ja riimejä mä pakastan

Talven varalle

Mut onneks talvi just meni

Ja nyt voi keskittyä kevääseen

ja kohta lämpöön ja kesäiseen

säähän ja laittaa söpön hatun päähän

Tuon vitsejä, naurua ja hymyjä

Minä tuon mukanani iloa, valoa ja onnea

Tuon vitsejä, naurua ja hymyjä

Tuon lämpöä, empatiaa ja intohimoa elämää kohtaan

Tämä olisi se versio, joka olen, kun en ole tämä versio, joka olen nyt

Ne ovat piilossa, peitossa

Mutta siellä ne ovat

Tarvitsee vain ravistaa jossain vaiheessa niin timantti paljastuu kivimurskan alta

Timantti loistaa vielä

Sillä se olen minä, tuo kaikki mitä kuvailin

Siellä se on, se on piilossa

Kaivan sen kuin timanttikaivoksesta timantin

Voisin saada elämältäni mitalin

Okei ehkä vähän pilailin

Saako noin edes sanoa

Elämäniloa janoan

Rakennan vielä joskus taloa

Katohan

Pääsit sielt kaikkeudest eteenpäin

Mistä kaikkeudest

En tiiä, se vaa kuulosti kivalta

En oo enää risana

Vaan rikas

Ja manifestoin itelleni elämää

Jossa oon terve, vapautunut ja elossa

Se tulee tapahtuu viel <3

<3: Ajatusperhonen

Tässä on kyse mun elämästä

Ajatukseni ovat rikki (just nyt)

Menevät katastrofeihin ilman hyökyaaltoa

Elämä on aaltoa, kauniita aallonharjoja

Pieniä pisaroita

Valtavia myrskypilviä

Mutta myrskypilvistäkin tulee ihan samankokoisia pisaroita

🌊

Huominen on mun

Enkä suostu mihinkään muuhun kuin hyvään elämään

Tässä on kyse MUN elämästä

Vaikka nyt onkin kaikessa kestämistä

🌅

Mä kiitän itteeni viel et jaksoin tän taistelun

Täs on kyse mun elämästä

En suostu keskinkertaiseen, haluan loistavan

Haluan päivieni hohtavan

Haluan sukeltaa järveen ja nousta sieltä kuin vedenneito

Hengittää raikasta ilmaa

Halata puita

Kerätä koirille luita

No ei, ehk ihan kaupast ostettuja luita kuitenki

Mut koiran mä haluan

Haluan hyvän elämän

Jossa voin levätä

Taistelun jälkeen

Sillä kukaan

Ei jaksa taistella loputtomiin.

🦮

Haluan vielä keskittyä hyvinvointiin

Hengittää vapaasti

Katsoo itseä peilistä

Ja rakastaa jokaista solua heijastuksessani.

🪞

Haluan kodin

Ja valokuvausuran

Ja olla muusikko

Vielä mä sen teen

Se miten, en tiedä, mut se miksi, tiedän

Se on tuli mun sisällä

Vaik nyt se onki vähä piilossa

Mut se ei oo kadonnu sielt

Koska mä kaivan sen sielt esiin

Teen töitä et mä loistan viel

Ja herään henkiin

✨✨✨✨

Mut jos ei viel tullu selväks, rakas tulevaisuuden minä,

niin en suostu keskinkertaiseen

Haluan loistavan

Mun paloni polttavan

🔥

Mun intohimo ja draivi

Se on siel

Ja must kuullaan viel

Se on varma.

Intohimo ja draivi

Unelmat voi olla lennokkaita

Niin sä sanoit

Ja niinhän ne mulla on

Mulla on visio

Mus on sisäänrakennettu intohimo

Se on sellanen intohimo ja draivi

Jota kannattaa hyödyntää

Jos on jotkut asiat mistä syystä jaksat nousta sängystä ja herätä päivään, niin miks tehä sit jotain muuta?

No, tosiaan, idea oiskin tehä ainakin ensin osa-aikatyötä, ja lisäksi freelancer- hommia.

Jos ja kun freelancer- jutut poikii ja saavutan omii unelmii, voi olla että muut työt jää.

Pitää vaa olla kova pää

Koska uskon itteeni ja siihen miten otan ihmiset vastaan ja miten hallitsen tilanteet

Sekin on sisäänrakennettu homma

Ei se, että uskon itteeni, vaan se miten otan ihmiset vastaan ja miten hallitsen tilanteet

Elinikä ja sen odote

Musiikki korvani ylittää

Ja sitten kappaleisiin pysäyttää

Rauhassa näkymättömänä kohti seuraavaa päivää

Mut se ei oo tavoite

Elinikä ja sen odote

🪩

Silmät näkee huuruisesti

Kädet helposti puutuu

En aina tuu kattomaan usein ruutuu

📱

Sit kun vointi riittää, tuun kiipeämään kuuhun

Vai olikse vaan korkeaan puuhun

Jossa kosketan kuuta

🌙🌘🌗🌖🌕⚡️☄️💥

Niinkuin uutta päivää

Kauniisti valaisten uutta elämän vaihetta

En aio lopettaa aihetta

Paitsi sit kun oon tyytyväinen

Enkä tuu olemaan minkäänlainen ryysyläinen

🧌

Tuun muuttamaan maailmaa, pienesti kerrallaan ensin, kunnes lopulta suuresti

En tuu lavalla puhumaan änkyttäen niinkun nyt

Vaan loisteliaasti ja sujuvasti niinkuin seuraavaksi

Ja tuun elämässäni rikkaammaksi

En pelkästään rahallisesti, vaan joka solulla elämän tuntien

Virrassa vapaasti kulkien

🚶🏻‍♀️

Jos siellä ees voi kulkee

Kyl voi ku sen päättää

En aio itteeni enää sulkee

Se ei tuu olemaan helppoo

Mut tee aina se mikä on oikein,

eikä se mikä on helppoo

Muuttaen välissä tempoo

Ja lähtien lentoon!

✈️🚀🚁🛩️🛸

What I really want in life?

Haluan olla valokuvaaja omilla ehdoillani. En halua valokuvata mitään pippaloita tai ylioppilaskuvia. Haluan taidoillani tehdä omanlaista juttua ja menestyä siinä.

Haluan olla muusikko. Haluan oppia soittamaan paremmin pianoa. Haluan oppia lisää englantia/varsinkin oppia lausumaan englantia oikein (että voin kirjottaa biisejä englanniksi/laulaa niitä hyvin).

Haluan tehdä erilaisia taideprojekteja, mitä vaan isoakin tai hullua, jotain jolla vaikuttaa maailmaan ja maailmanmenoon. Jossa voin hyödyntää omia taitoja.

Haluan maalata/tehdä sekatekniikalla erilaisia isoja tauluja. Ja pieniäkin, eri kokoisia. Mut isot ois terapeuttisimpia ja näyttävimpiä.

Haluan tehdä logoja. Ja olla mukana tekemässä mainoksia, joissa vedotaan ihmisten tunteisiin, mutta ei kulutusmielessä. Vaan siten, että ihminen, kuka katsoo mainoksen, oivaltaa, että luontoa/maailmaa tarvitsee suojella.

Haluan olla ohjaaja, tai valokuvauksen ohjaaja (director of photography) esim. musiikkivideoissa/videoissa. Elokuvat, en oo siitä varma. Onkohan ne liian pitkiä, en tiiä, toisaalta miks ei.

Haluan kirjoittaa erilaisia tekstejä.

Haluan tehdä musiikkia koneella + laulaa niihin itse.

Tanssiminen (muusikkous/artistius)

Mitä nämä unelmat tarvitsevat?

Valokuvaukseen liittyen tekniikan parempaa hallintaa. Itse opettelua, kurssi tai joku, kuka neuvois.

Musiikkiin liittyen harjoittelua ja ehkä laulu/piano-opettajat.

Musiikin tekemiseen koneella myös neuvoja ja vinkkejä, joku joka osais neuvoo. Tiiän ainaki yhen.

Englanninkielen harjoitteluun sovelluksen tai kurssin.

Tanssitunneilla käymisen.

Nettisivut kaikelle tälle.

Motivaatio onneks löytyy. Sitä tarvitsee vaan vielä kasvattaa lisää, esimerkiksi saamalla voimaa uimisesta ja liikunnasta. Se on myös mun haave. Itsensä vahvistaminen myös fyysisesti, että jaksaa toteuttaa tän kaiken.

Itselle sopivan syömisen, jolla jaksaa kunnolla.

Itselle sopivan arjen ja rytmin, että se onnistuu.

<3: Ajatusperhonen

Freelancer, Freedom

Millaista haluan, että mun elämä olisi?

Haluisin ainakin joitain aamuja, ettei oo kiire lähtee mihinkään. Pelkät viikonloput ei riitä.

En välttämättä haluis olla yksityisyrittäjä. Mut jos olisin yrittäjä tai kevytyrittäjä, hmm… yrittäjäporukka? yrittäjäkaksikko? Tärkeintä tässä elämässä on se mitä itse haluaa. Sekään ei ole itsekästä, se on välttämätöntä tehdä itselleen, että voi hyvin. Omat arvot ja omat haaveet ja tavoitteet.

Freelancer. Freedom. Vapaus. Vapaus on mun tärkein arvo, se on se mitä haluun tuntee kaikilla elämän osa-alueilla. Mut oisinko valmis tekee itelleni omia sääntöjä ja rajoja töiden suhteen vai meniskö se vaan löllöilyks? Se on tärkee ja hyvä kysymys kysyy iteltään. Että tarviisinko mä kuitenkin jonkun toisen sanelemat säännöt? Vaik et ois vakityö eli osa-aikatyö ja sitte siihen kaveriks oisin freelancer. Tekis valokuvaus, taide- ja musiikkihommia. Ois eri rahanlähteitä, mut yks vakkari.

Tässä pitää myös miettiä oma kuormitusherkkyys. Ambiverttiys, mahdollinen lievä autismi, tarkkaavaisuushaasteet ja aloitekyvyn vaikeus. Mutta sit pitää muistaa vahvuudet. Syvä kiinnostus valokuvaukseen, musiikkiin, taiteeseen ja musiikkivideoihin. Jaksan puhua ikuisesti valokuvauksesta ja musiikista. Niiden vahvuuksien hyödyntäminen freelancerina sopivasti vois toimia. Omia projekteja unohtamatta. Omat projektit ylipäätään olis tärkeitä. Voisko valokuvauksesta oikeesti tehdäkin työn?

Maalaaminen ei oo vielä ainakaan kiinnostanut niin paljoa, että sitä haluaisi tehdä rahallisesti. Mut never say never.

Joka tapauksessa tärkeintä olis, että elämä olisi mielekästä ja se tuntuisi hyvältä. Tarvitsee kuunnella rehellisesti pieniäkin viestejä, mitä mun sisäinen ääni mulle sanoo, että mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, ja mikä taas voisi tuntua hyvältä, joka vaatisi vain töitä, esim. terapiassa asioiden käsittelyä. Ja sit vaan aikaa. Aikaa, aikaa, aikaa.

Tärkeintä on, että jaksaminen riittää. Koska parhaimmillaan työ ja harrastukset tuo elämään rytmiä, iloa ja mielekkyyttä, kunhan työ sopii itselle ja ei aiheuta liikaa stressiä. Stressiä se varmasti voikin välillä aiheuttaa, mutta tärkeintä olis, että on itselleen rehellinen ja myös realistinen, mitä voi tehdä ensin, kun pääsee työkyvyttömästä työkykyiseksi. Ensin se varmaan olisi osa-aikatyötä ja samalla harrastuksia ja asioiden opettelua, että voisi esim. tehdä valokuvausta työnä, freelancerina siis.

Valokuvauksen tekeminen työnä vaatisi esimerkiksi tekniikan parempaa hallintaa ja kameransa tuntemista paremmin. Säätönappulat pitäs olla hallinnassa. Eli se oma osaaminen priimaksi myös teknisesti. Onneksi sen voi opetella, näkemys taas on jo hallinnassa ja onneksi tekniikkakin on hallinnassa ihan ok, mutta itsevarmemmaks pitäs siinä tulla ennenkö töitä valokuvaajana vois tehdä. Tarvitsis myös muita objektiiveja, mutta alkuun 50mm objektiivi riittää ainakin portfolion kasvattamiseen.

Keväällä ja kesällä kannattas ottaa lisää kuvia portfolioon! Se olis ainaki loppukeväälle ja kesälle fiksu idea.

Kyllähän nyt ku tässä kirjottaa, nii intohimo valokuvakseen ja musiikkiin ja taiteeseen näyttäytyy isosti. Mut vakkariduuni olis ainakin alkuun tosi hyvä, ennenkö ehkä joskus tulee olemaan taiteellinen työ pelkästään ja tulot vakaat. Esim. johonkin lehteen tai esim. Marimekolle kuvaajaks vois olla aika kova sana.

Unelmii pitää olla. Mutta oon oppinu, että realistisuus siinä milloin kannattaa tehdä mitäkin ja missä järjestyksessä on tosi tärkeetä miettiä, että unelma pysyy sellasena, että se tuo iloo.

<3: Ajatusperhonen