Osa universumin suunnitelmaa

Se on jännä, miten kaikki pienetkin asiat on tarkoitettuja.

Esimerkiks, olin kiinnostunu yhdestä ihmisestä joskus aiemmin tänä vuonna, mut sit selviskin itselle myöhemmin, että en ookkaan kiinnostunu siitä, se ei vaa tuntunu oikeelta ihmiseltä itselle. Sit asioita selvis ja tajusin, että eikä, tääkin on tarkotettu tälleen.

Jos jokaisesta asiasta elämässä ajatteliskin, että tää on osa universumin suunnitelmaa luoda mulle omannäköinen ja onnellinen elämä, niin ei oliskaan pettymyksiä, olis vaan hetkiä, jolloin tajuis, että tällä on joku oma merkityksensä ja tarkoituksensa vielä. Ennemmin tai myöhemmin sen sit aina ymmärtää.

<3: Ajatusperhonen

Suurin aarre koko maailmassa

En ees tiiä miltä pitäs tuntuu

Haluisin jo pitää huntuu

Haluisin tehä jo kutsui häihin

Rakastuu

Ilman pettymyksii

Tässä iässä rakkaus ei oo enää leikkii

En haluu enää leikkii liekillä

Vaan haluun olla tosissaan

Ei sillä, että oisinkaan leikkiny liekillä

Mut se vaa kuulosti hyvältä

Haluisin, et joku tuntis mut yhtä hyvin kun omat taskut

Niist taskuist löytyis tähtipölyä

Pari karkkii

Ja tulevaisuus.

Haluisin et joku tietäs, koska joku elokuva kannattaa pysäyttää

Etten järkyty

Haluisin, et joku tietäs, koska peitän surun hymyllä

Haluisin, et joku halais mua et se tuntuis turvalta

Niin, että tuntuis, että täyttyisin kullalla

Sillä olisit mulle suurin aarre koko maailmassa

Ja mä sulle.

Suurii uutisii

Kaikil on niin suurii uutisii

Mut ite makaan himassa suu kii

Tilanne on väliaikainen

Se lohduttaa

Koska mut on luotu kulkemaan, juoksemaan, hyppimään innosta ja ilosta

Mut on luotu puhumaan, räppäämään ja laulamaan

Kertomaan niit viisauksia,

joita oon matkalla nimeltä elämä oppinut

Mut on luotu lentämään, tavoittelemaan unelmia ja tanssimaan

Haluisin jo löytää uusia rikkauksia

Suuria välähdyksiä

Ei pelkästään onnen hippusia

Vaan pikemminkin suurta onnea, joka tippuu

Meidän syliin, tuleva kumppanini.

Orava ja välittäminen

Mä en jaksais aina pettyä

Mun silmät alkaa vettyä

Vaik näin oravan pihalla

Sekää ei kauheesti ilahduta

🐿️

Onneks jotkut näyttää välittämisensä

Kaipaan sitä ja saan kaivata sellaista välittämistä mitä itse lähetän muille.

Hyvä on nyt alkanut tulla takaisin!

☀️

Missä on mun lakaisin?

Kuuntelen kaunista musiikkia

Ja noudatan pientä rutiinia

Enemmänkin vois sellaisia noudattaa, mut tykkään vapaudesta

Ja haluan olla viel ylpeä löytämästäni rakkaudesta! (jota ei siis viel oo)

Hetkellisesti

Juon kahvia, unohdan kaiken kurjan

Ainakin hetkellisesti

Mikä mua taas esti?

Tekemättä asioita, joita olisi ”pitänyt”.

Varis levitti siipensä, ja lensi kattojen yllä

Sanon kivoille asioille kyllä

Ja ei kivoille- ei.

Olisi tärkeää olla ensin oman itsensä paras ystävä ja rakastaa itseään, uskon siihen toisaalta, mutta taas toisaalta en usko, sillä kyllä keskeneräisenäkin voi löytää toisen puoliskonsa! Miksi elää kurjasti ja yksin. On kuitenkin tärkeää osata olla yksin ja mä osaan. Ainakin ihan hyvin! Ja se riittää. Ja aina voi treenata. No kyllä mä osaan, olin suhteessakin suurimman osan päivistä yksin ja tein omia juttujani. Totta.

Lehdet vilisevät

Lehdet vilisevät alas puusta

Lennehtelevät, suloisesti

Naapuri heilutti vaatetta ikkunasta, tulee hieno varjo

Oon aika nasta

Elämässä on tarjolla vaikka mitä ja ketä

Varsinkin isossa kaupungissa! Tai voihan hän toisaalta löytyä mistä vaan.

Löydän vielä ihanan kumppanin

Mietin, että hän on jo olemassa! 🙂 Mietippäs sitä. Mietippäs! Mietin!

Haluan elämäniloisen ja aktiivisen kumppanin. Sellaisen, kuka pitää yhteyttä, kuka soittaa ja ehdottaa näkemisiä. Se on vissi ja varma.

99.

En ikinä uskaltaisi hypätä benji- hyppyä. Pelkäisin, että valjaat pettäisivät.

Onneksi ei tarvitse tehdä niin.

Mun lempparileffa on Eat, pray, love. Sen pääosassa on Julia Roberts. Se on niin hyvä leffa ja hän on niin hyvä näyttelijä. Parhaimmat leffat on niitä, joissa ei edes tajua, että siinä näytellään. Sitä mieltä mä oon. Parhaimpiin elokuviin ns. uppoutuu.

Ehkä teen blogia myös siksi, että mun tuleva -se oikea- kumppani voi tutustua muhun myös, samalla kun löydän kokoajan enemmän itseäni.

Ehkä joskus tää blogi vois olla julkinen kaikille, etten enää häpeisi kaikkea. Ehkä niin viel käy.

Ai hitto, rumpujen soitto ei oo osaamisesta kiinni, vaan siitä, että pitäs treenata kättä.

No mutta, senkin ja kaiken aika tulee viel olemaan. Lempeyttä & armollisuutta. ∞ oho. Löyty just hieno merkki. Eikä ihan mikä tahansa merkki, vaan ikuisuuden symboli.

Koivun lehdet kahisevat tuulessa

Mulla on sitä rucolaa huulessa

Mitä on aina pizzan päällä

Mitä kukaan ei syö, mut kaikki kattoo

Ottaen sen seuraavaks pois

No ei vaa, kyl itekki syön ne

<3: Ajatusperhonen