Katse ei tapa, se vahvistaa
vaikka mul ois ihminen, joka kuuntelis mua, niin ei siin kauaa mee, ku tulee jo olo, että mä en pysty olee läsnä, pysty olee siinä mukana
tai tulee heti olo, et mä ite en pysty olee mukana
mä en ite pysty
jos keskittyy siihen mihin ei pysty, voi aatella, että se lisäis negatiivista kierrettä
se on myös totta
mut totta on myös se, että se voi myös kehittää, ku miettii mihin ei pysty
taito ois siinä vaan se, että miettis sen sillee, ettei ois nii ankara tai vaativa itelleen
et ois lempee ja lämmin itelleen, niinku yritän olla aktiivisesti muille ja oonkin
””
Ja jos mulle tulee skidi
mä haluun olla sille äiti
mitä mun äiti ei ollu mulle, en oo tuntenu rakkautta siit…
…nii paljoo ku oisin halunnu
ku on sukupolven ketjut
ei muuta, ku jatkamaan sukupolven ketjun katkasemista
ja todeta et näin se juttu vaan on
kai ensimmäinen askel hyväksymiseen on oivallukset
ja niitähän löytyy
””
raffii settii
mut minkäs teet, ku totuus on se mitä ettii
etin
joka päivä koitan olla lähempänä omaa ydintä
ja jos en yhtäkkiä ookkaan, niin siitähän lähtee sellanen kierre
et oon vaativa itelleni ku mikäkin mielle-
yhtymä,
mikään ei tuu enää mun tielle
paitsi lapsen huuto keskellä kauppakeskusta
””
mut nyt toiseen
kahvilassa tunnen olevani elämästäni tyytyväinen ja olen iloinen ja hallinnassa
tiedostan, että tällästä mun elämä voi olla ja tulee olemaan
mut miten jaksaa sitä ennen sen ajan
kun pitäs olla kärsivällinen vielä
vielä ajan x
ei kai siinä auta muu, ku puhuu ku on sellanen olo
muistaa, että mä voin puhuu mistä vaan
mut jos en pysty puhumaan
niin miten mä sillon avaudun sulle
miten mä sillon avaudun, jos en tiiä miten saan kommunikoituu
sen vaikeus on väliaikasta.
se täs laittaaki tälle postaukselle pisteen
kun sen oivalsin
ennenkin kyl jo
nyt vaan tarvii selvitä tästä päivästä seuraavaan päivään
löytää joku keino kommunikoida
oisko se esim. kirjottaminen, jota osaan tehdä
se vois olla.
.
