Avainsana: elämä

I’ll be back

I’m sad

I feel nothing but some random feelings. Sensations.

Maybe I should write them down, what’s really happening in my mind and body. (One day I can remember all this as a distant memory.)

I’ll try. I’m sad. I’m in pain. I’m not happy. I’m trying. So hard. I’m empty. I’m not empty. I’m comprehensively tired. My every cell is tired, tumbled and out of balance. I’m out of balance. I’m tumbled. How could it be in other way in this situation? It can’t be in other way.

I just have to wait.

My body is tired. It’s in pain too. A little bit of pain but in every spot. It feels really awful. It feels like I’m not here, but I’m not there neither. There is a place in my head where is nothing. It feels really weird. And a place where is everything. It feels really weird too.

I just have to wait.

I have pain in my head, hands and feet. Maybe I should move them more. I’ll have to swim more. My worries away. Oh. I need a swimsuit. A good one. I need to go to Helsinki. And meet my friend there also. We can go to coffeehouse together.

I just want to be happy in my own soul, mind and body. Or that is what I have said to myself. Maybe that is not the goal. Maybe the goal is to feel. Maybe the goal is to feel everything. And be in the present when you can do it. When you are free with yourself. When you have a balance. I don’t think I’ve ever experienced what being present is. Or maybe before 2015. But that year was almost 10 years ago. Crazy stuff.

Maybe happiness is the result of facing each emotion as it is. I need a lot of therapy. And I really want to be in therapy. I think it’s the point here right now.

Follow your passion. But where is it? My passion is in me. It’s just hiding! It can’t be gone. It’s built-in. It’s in me so it will find it’s way to me back.

I’ll be back.

(You can read this when you feel good! Then you appreciate that you are not in pain in your body or mind anymore! And that if what is worth waiting. Oh, don’t wait, do your job but remember to rest and you’ll be fine!)

This is deep stuff. This is dug deep. This is what is revealed when you listen to sad songs a long time and try to think carefully about what you feel. It’s scary tho. But maybe it’s necessary. To feel things. And maybe to be scared too. I’m brave. I’m wonderful and I deserve all the good things. Yeap. End of story.

Etsimässä mielen ritareita

Olen kuin kukka, avaudun kuin nuppu

Tai en vielä, koska olen kuin suppu

Asioita tunteita kadonneita vivahteita

Etsimässä mielen ritareita

Löytäen uusia samanlaisia tilanteita

Uusia, mutta samanlaisia, oh no.

Voiko sanoa, että elämä on vieraantunut minusta

Vai olenko minä vieraantunut elämästä

Where is my love, my passion, my everything?

I’m lost.

Mut ei se oo ihme

Oon keskellä suurta katastrofia

Vai oliko se prosessia

Katastrofi kuulosti hienommalta ja dramaattisemmalta

Suru ei ole kunniavieras

Se on liiankin tuttu tässä osoitteessa, tässä päässä, tässä niin tylsässä kummallisessa tasaisessa säässä

Mikä onkaan tasainen sää?

En tiedä. Ehkä sellainen missä ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan

(Tarkemmin ajateltuna tapahtuu muutosta jatkuvasti parempaan suuntaan, healing is not linear, mut silti, vointi paranee päivä päivältä!)

Mut jatkan silti tän, koska tää on hieno, kai…

Kukat ja puut eivät saa ravinteita ja vettä, koska ei sada

Aurinko ei kasvata uusia alkuja

Vaikka niitä kaipaisin kipeästi

Kaipaisin elämääni aurinkoa, aitoja kyyneleitä, kauneutta tunteissa, upeita hetkiä, surullista surullisimpia hetkiä, että voisin itkeä ja voisit mua lohduttaa.

Ystäväni sanoi tekstistä, minkä laitoin hänelle, että se oli kaipausta täynnä.

Tottahan se on. Kaipaan elämää. Kaipaan ihmiskontakteja, ihmisiä, klubeja, kädestä pitämistä klubilla ja kaatosateessa, intohimoa elämää kohtaan ja elämässä ja itsessä, missä vitussa se on? Kaiken alla.

Tuntuu, että mun sydän on murskautunu. Mikään ei kuitenkaan tuu ulos. Ei itkuna, ei hersyvänä nauruna, ei onnenkyyneleinä. Kaikki vaan on piilossa lukossa. Onko avain vain aika?

Miten viettää elämäänsä nyt?

Kai se on terapia-asia. Keskittää voimistaan sopivasti terapiaan. Eli paljon. Haha. No, kuitenkin. Ja miettiä, että jos tää terapia ei riitä, tarkoitan ajallisesti, niin haet uutta terapiajaksoa vaativasta. Näin se on.

Kirjoittaa ja kohdata tunteita, mut siihen tarvii sen terapian ja siihen panostamisen. Avantoa, uimista luonnonvesissä, kun vähän lämpenee ja jäät ja lumet sulaa.

<3: Ajatusperhonen

Tunteiden tunteminen

Mikä estää mua tuntemasta? Kokemukset. Ajatukset. Ajattelutapa. Menneisyys. Pelko. Jännittäminen.

Mikä tähän voi auttaa? Terapia. Ja se, että kävisit säännöllisesti siellä myös livenä. Vaikka joka toinen viikko. Panostat siihen. Panostat ne päivät siten, että varmasti jaksat ne käynnit.

Follow your passion. Mitä se tarkoittaa? Ainakin sitä, että saisin sellaisen lääkityksen, joka ei vie tunteita ja seksuaalisuutta. Sen tekeminen on vielä kesken. Se on isoin juttu mun elämässä nytten. Siihen panostaminen edelleen.

Tekemistä. Uimista luonnonvesissä.

Ajattelutapa on jotenkin tosi kämänen. Asiat jää päässä jumiin. Mut enhän mä tiedä millasta olis, kun aivokemiat ois tasasessa tilassa. Sillon tilanne vois olla eri.

Terapian merkitys vois olla tosi iso. Siitähän mä oon haaveillut, että siihen mä panostan.

Mitä voisin tehdä itse esim tälle tunneasialle. Kirjoittaa? Maalata? Käydä avannossa ja metsässä? No joo. Niin se varmaan olis. Saada yhteyttä maailmaan.

Ja nyt mä lähdenkin tästä seikkailuun. Moikka!

Ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että elämäni vaan luisuu

Tahdon tuntea syviä tunteita, tahdon tuntea seksuaalista virettä

Ytimeni on täynnä paloa, tulipaloa

Se tulee olee vaikeeta, on ollu jo vaikeeta, ja on kestänyt

Löytää sopiva apu

Mutta en tuu palamaan niinku rapu keittiössä

Oliks toi hauska, ehkä, mut en haluu olla niinku punanen rapu vailla tunteita

Tää tulee kestää viel hetken, mut aion kestää tän

Koska tässä on kyseessä koko elämä

Kumppanuus ja rakkaus

Ei pelkästään minä

Vaan mun toinen puolikas

Itkettää

En ansaitse tätä

Ja nyt todellakin on hätä

En jaksa tällaista

Toivon, että pian luen tätä tekstiä ja ajattelen

Tollanenki tuli kirjotettua

Mut nyt tätä lukiessa se on muisto vain

Matka, se tää on

Mut tää matka sais luvan loppua

Mut teen kaikkeni, että tää loppuu hienosti

Silleen, että mulla on tilanne, johon oon tyytyväinen

Silleen oikeesti tyytyväinen

En suostu mihinkään muuhun

Koska tässä on kyseessä mun koko elämä.

Mikä on sun motiivi?

Mikä on sun motiivi

ku katot jotakuta baarissa

jonka veisit kotiisi

mikä on sun motiivi

haluutko täyttää tyhjyyden tunteesi käsittelemättömistä asioista viemällä toisen kotiisi

ja täyttää lasii niin paljon et se kaatuu sun syliin

haluisitko kenties kuunnella omia tunteitasi

antaa virran viedä tunteet mukanaan

aina on kyse jostain tunteesta lopulta, on kyse joko siitä onko tunteet sun

vai jonkun toisen ohjailemia

mä kirjotan vaan omal twistil, en tiiä mitää muuta ku mikä ristiin-

menee

🫂

Mikael Gabriel sano biisissään et jos sanot mitä sattuu se sattuu mitä sanot

mulle on tehty sillee

siks en haluu ite tehä niin

vaikka joskus varmaan teenkin, mut sillon tunnistan mistä on kyse ja kasvan taas lisää

En haluu sanoo mitään mitä en tarkota, mut eihän se kai oo mahollista luvata kellekkään, ei ees itelleen, ollaan ihmisii, mut haluun oppii ja kasvaa ja olla minä ytimestä asti, ja se on sellanen kuka ei satuta toisia sanoilla eikä teoilla. haluun olla kind, mut se miks se ei aina onnistu on etten kato itteeni tarpeeksi lempeästi ja hyvin vaan oon vaativa ja syyttävä itelleni ja siitähän se just tuleekin…

🌳

haluun olla

kaunis niinkuin usvainen kuu

olla tukena niinku juuret puun

sulle

ja mulle ja meille

🌹

Tuntematon kurkistus

🍃

Kohtaaminen on tärkeetä muihin, mut jos ei kohtaa itteensä ja kato itteensä peilistä ja oo itelleen rehellinen

mitä siitä tulee?

siitä tulee surua ja hukassa olemista ja se jos joku on inhottava tunne. Se on kun harhailisi pitkin poikin ilman määränpäätä.

ja määränpää on tärkee, se ei tarkota et sul ois vaa yks määränpää, ainakaa mulle

se tarkottaa et sul on syy nousta aamulla sängystä, avata verhot ja kattoo ittees syvälle ajatuksiin

💎

jos unelmas ei pelota sua, ne ei oo tarpeeks suuria

entä jos mua pelottaa mut sillee kivasti? Motivaation kohde on sillon tulevaisuus

jos ei kohtaa itteensä ja oo itelleen hyvä, niin ei voi kohdata toisia aidosta hyvästä olosta

joka ois kiva juttu mulle ja mun elämälle

🩹

mut viel tohon alkuun

mikä on sun motiivi?

Ku vitsailet jollekin motiivina viedä se kotiisi

kysy iteltäs, ootko varma siitä mitä oot tekemässä

oisko sillon kenties aika kattoo missä sua sattuu tai mihin sua on sattunut

se on helvetin pelottavaa

mut se on välttämätöntä, jos haluut tuntee hyvää oloo

etkä kaivaa itelles elämääsi vaan isompaa koloo

⚙️

Ps. Ajatuksia ihmisten motiiveista. Ja sitten kerrontaa omasta elämästä.

Viraaliksi

En haluu mennä viraaliksi

Mul on viel joku päivä parempi liksa

Et ei tarvi ees mennä viraaliksi

Ettii hyväksyntää somesta

Täyttää kauneutta omasta lovesta

En tiiä mitä toi tarkotti

Mut ainaki tiiän mikä mua aiemmin varjosti

Varjostaa nykyäänki

Mut se sopi toho riimiin

Tähä vois sanoo taas et oon hyväs tiimis

Mut en sano niin

Vaan sanon vaan et hiili

Hiilikuitu

Nää asiat on jo puitu

Sadat kerrat

Ja jatkan viel seuraavat sadat

Ja seuraavat

Tarkistan onks kaikki hyvin

Ja meen seuraavasta ovesta Narniaan

Vaik en oo ees lukenu sitä

En ainakaan muista et oisin

Mut Lewikset repee

Ja kaikki tulee eteen

Kisaa kävisivät kaikki tarpeeton

Sun katse on liikaa

esitä vaikka mieluummin piikaa

Esitä lavalla siikaa

Kaada teetä tilkkanen

Sanoi susi ja hilkkanen

🐺

Extraa oot

sun mieli on liikaa

esitä vaikka mieluummin jotain muuta

jotain muuta kun oot

🦚

oo se kun oot

paperi t joka räppäs enemmän kun halus

mistä mä tiiän

muuta ku sen, että mä riitän

🌿

vaikken usko sitä itekään

kaada kahvii mulle pikapikaa

sul on paidas likaa liikaa 

oot matkal himaan

ajatukseni mut pilaa

niin ainakin luulin

🎨

graffitimaalissa on suutin

jolla vedän paskaks kaiken mitä nään

kaikki seinät ja lattiat mitä tulee eteen

ne peitän maaliin ja veteen

teen kauniin eleen

🏎️

mut se ei oo tänään

rakastan mun vapautta

siit tarvii vaa tehä omanlainen 

mut ei kuitenkaan kisamainen

jossa kisaa kävisivät kaikki tarpeeton

jolla on enemmän väliä kuin uskoitkaan ensin

niinkun oon haaveillu

mä kapuamisen jälkeen taivaalla lensin

katsoin mua peilistä ensin

🪞

siellä näin meikin

ja hienon asteellisen meiningin

en oo varma mistää

pelottaaki enemmä ku arvaatte

ku arvaan ite

enemmä ku ois tarpeen

mut se miks pelottaa, on se että tää kaikki merkkaa niin helvetisti

koska en haluu et peilist kattoo vaa mun tittelini

jota en viel tiiä

mut tiiän et en haluu itteeni hukata

📁

pikemminkin löytää

en haluu töissä vaan sietää

vaan haluun tehä omaa juttuu

ja vaihtaa katuu ku nään jonkun tutun jonka olemukseen en haluu hukkuu

mul on vaan vähän tietoo miten tää kaikki tulee onnistumaan

saanko itteni kutistumaan, vai laajentumaan

haluun onnistuu

en luhistuu

vaan puhdistuu

ja maailmanmenoon omalla valollani puuttuu

ja samalla valovoimaseks ihmiseks muuttuu

Joskus naurattaa ja se tuntuu sittenkin surulta

Joskus naurattaa niin paljon, että nauramisen lopuksi suru hiipii luokseni. Tuntuu kuin onni olisi kaukana vuorenhuipulla, eikä ollenkaan käsinkosketeltavissa. Tuntuu surulliselta, masentavalta, tyhjältä. Kun nauru ulospäin on iloa, mutta sisin mustui taas. Haluan kirjoittaa erilaisista tunteista, että pysyn itse mukana siinä, miten mun kuntoutuminen edistyy. Jos siitä on jollekkin muulle hyötyä, se on suuri ilo mulle.

Elämä on kaunis

Elämä on kaunis. Täynnä taikaa ja aaltoja. Liikettä ja aallonpohjia.

I’m like water. I’m like rain without sun. Well no, sometimes, because usually I’m shining.

I would write, that I’m the opposite of sun or rain, or the opposite of happy and sad, but I’m not going to do it, because that would be a cliche. And I don’t want to be a cliche. Especially in here. Okey maybe sometimes I’m going to. That would be a cliche.