Avainsana: keho

Soinnut soivat ympärilläni

Soinnut soivat ympärilläni

Tanssin niiden mukana

Kävin eilen avannossa, kyyneleet nousivat silmiini

Sitä tarvitsen lisää

Tunteiden tuntemista ja niiden vapautumista kehosta ja mielestä

Kehollista yhteyttä itseen ja maailmaan

Seksuaalisuutta

Seksuaalista virettä ja toivetta siitä, että niin tapahtuu vielä uudestaan

Pakkohan se on, kun on selkeä syy

Siitä en jousta

Se pitää saada kuntoon, siinä ei oo vaihtoehtoja

Ei ole vaihtoehtoja siitä, etten tuntisi elämää joka solulla

Jokaisella uudella polulla

Vaikka välillä sattuisi

Olisin silti tunteva yksilö, onnellinen siitä, että tunnen

Ettei nekään olisi poissa

Siitäkään en jousta.

Ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että elämäni vaan luisuu

Tahdon tuntea syviä tunteita, tahdon tuntea seksuaalista virettä

Ytimeni on täynnä paloa, tulipaloa

Se tulee olee vaikeeta, on ollu jo vaikeeta, ja on kestänyt

Löytää sopiva apu

Mutta en tuu palamaan niinku rapu keittiössä

Oliks toi hauska, ehkä, mut en haluu olla niinku punanen rapu vailla tunteita

Tää tulee kestää viel hetken, mut aion kestää tän

Koska tässä on kyseessä koko elämä

Kumppanuus ja rakkaus

Ei pelkästään minä

Vaan mun toinen puolikas

Itkettää

En ansaitse tätä

Ja nyt todellakin on hätä

En jaksa tällaista

Toivon, että pian luen tätä tekstiä ja ajattelen

Tollanenki tuli kirjotettua

Mut nyt tätä lukiessa se on muisto vain

Matka, se tää on

Mut tää matka sais luvan loppua

Mut teen kaikkeni, että tää loppuu hienosti

Silleen, että mulla on tilanne, johon oon tyytyväinen

Silleen oikeesti tyytyväinen

En suostu mihinkään muuhun

Koska tässä on kyseessä mun koko elämä.

Täysin eri kokonaisuus

Kaikki on niin valmista kaikkialla

en tiedä tarinoita

vaikka niistä saisi eniten voimaa

tehdä omaa juttuu sopivassa tahdissa

🏞️

onko horisontti taiteellisesti vinossa

vai vaan vinossa kun ei kiinnostanut

🏕️

tämä osa elämästäni on myös hyvin tärkeä

vaikka nyt onkin erilaisia kerroksia kaikessa

ajattelussa, maineessa

laitteet ovat osa ihmisiä nykyään

siinä on myös todella paljon hyvää

ne oikein käytettyinä yhdistävät ihmisiä toisiinsa

saavat ihmisryhmistä enemmän ryhmän

🏝️

luovuus ei tuu pakottamalla

eikä rohkeus sakottamalla itteensä siitä et ensin oli ujo

mun päässä on sekamelska

ja mul on laskemisesta aikamoinen enkka

🏔️

fiilispohjalta nousen

nousen täält jostain aallonpohjalta

ois paljon asioit mitä vois harjotella

et vois tehä enemmän asioita missä on hyvä, vois tulla paremmaks

et mieli ei muuttuis ainakaa kapeemmaks

ja sitä kautta latteemmaks

🦔

kirjotan et saisin mun ajatuksista kiinni

et saisin kiinni sen siilin takapihalta ja saisin sen suojaan pahalta maailmalta

juottasin sille maitoo ja ettisin jotain aitoo

elän kokoajan elämääni, vaikka nyt onkin vaikeempaa

meen silti päivittäin eteenpäin, vaik menis pieni askel taaksepäin välillä

mä otan sen kiinni

⛲️

täs on näit kerroksii

koht tulee koneeseen errori

mä varon mitä teen

että tietäsin seuraavaks mitä tulee eteen

🌇

vaik en oikeesti tiedä

uskon vaan et tää kaikki kantaa mua 

kantaa mua eteenpäin

ja tajuun et oon kaikkee muutakin kun nää oireet

oikeestaan mä oon täysin eri kokonaisuus kun nää oireet

nää oireet on vaan mussa päälle liimattuna

sisin on se mikä ratkasee

ja nää oireet viel lopulta katkasee

🦀

kun on itelleen auki

eikä pelkää haukii vedessä

vaan ui niin paljon et maali häämöttää

ja mun kehon ja mielen taas sähköistää

et kukaan ei tuu mun päähän enää käskyttää

enkä enää itteeni saa mun ulkopuolel olevist asioist läksyttää

💥💥

koska vaikka ne yrittää vaikuttaa mun ajatuksiin

ja tehä muhun kolahduksii

nii tää kaikki on vaa kerros mun ympärillä

joka rikkoutuu sähköstä, joka on mussa

ku mun sähkö lopulta tän voittaa

sit oon enemmän itelleni ja muille läsnä

kässääks?

Mul ei oo aikaa

Mul ei oo aikaa enää tuhlata

mut ei tää oo tuhlaamista

vaan elämän kokoomista palasista hienoks taideteokseks

jossa kaikki on mahdollista

tää vaatii vaan sikana kärsivällisyyttä

jota mulla on

mut jota en jaksais enää tuntee

haluisin vaan että tilanne ois jo valmis

ja olo ois oma

oma itseni

ja sellanen joka olen

en halua enää potee

joskus luen tän ja ajattelen et toiki piti kokee

et pääsin kohti sitä elämää

jossa elän nyt kun luen tätä postausta uusiks

mietin et toiki piti saada elettyy

että jatkossa elämä on kevyempää

eheämpää

rikkaampaa

tunteellisempaa

intohimoisempaa

sitä että oon oma itseni

intohimoinen oman elämäni seikkailija

taiteesta ja musiikista ja luonnosta ammentava kaikkialla kulkeva

lopulta kotiimme löytävä

vapaudentahtoinen yksilö

mut samalla osa maailmaa

jota haluun viel pelastaa

ku luen tätä, oon enemmän valmis pelastamaan tätä maailmaa

jossa elän nyt silleen ettei must tunnu viel omalta itseltäni

mut mulla on mahdollisuus tuntea vielä kaikki tunteet

tunteiden koko kirjon

se on niin ja niin se on

siihen on uskottava

ja aikaa laitettava

että loppuelämä on täynnä sitä mitä haluan sen olevan

terveyttä, rakkautta, vapautta, onnea, TUNTEITA…

itkua, naurua, laulua, musiikkia, vettä, uimista, kauneutta ympärillä, kauneutta pienissä asioissa

unelmien toteutumista, rehellisyyttä

haavojen korjausprosessi rakkaudella, ajalla ja tahdonvoimalla

kiitos, tää onnistuu viel.

Tunteiden pato

Olen kuin koteloitunut tunteiden pato. Odotan, että tunteiden pato aukeaa ja olen oma itseni. En saa yhteyttä itseeni ja maailmaan, mutta toisaalta taas nimenomaan saan. Saan yhteyden omiin tunteisiini, osaan käsitellä niitä, mutta tuntuu silti, että en saa yhteyttä kehooni, ihooni. Ihoni pinnalla on vahva kerros.

Olen saanut pieniä hetkiä ja suurempiakin hetkiä näyttöä siitä, varsinkin viimeaikoina, millainen olen. Silti en oikeastaan tiedä, kuka on ydinminäni.

Sen tiedän, että olen paljon vahvoja erilaisia tunteita. Olen joskus yksityiskohtiin jumiutuva. Olen täynnä elämäniloa ja näen pieniä ihmeitä joka paikassa. Olen täynnä intohimoa elämistä kohtaan ja varsinkin sitä elämää, millaista olemisesta ja elämisestäni haluan. Elämässäni tapahtuneiden tilanteiden vuoksi, olen joutunut tukahduttamaan suuria kyyneleitä ja suuria tunteita. Paloa ja innostusta. Sitä mun eteenpäinvievää voimaa. Kokoajan musta alkaa kuitenkin enemmän tuntua siltä, että musta lähtee kerroksia. Se on siistii.

Olen täynnä intohimoa asioita kohtaan, joita rakastan. Ja olen välittävä ja rakastava heitä kohtaan, keitä elämässäni on.

Haluan löytää motivaation ja inspiraation. Luoda itselleni sellaista elämää, missä tärkeintä on mun terveys, hyvinvointi ja rakkaus.

Olen valmis kohtaamaan itseni. Sen, mitä vapautuu, kun pato aukeaa.

Kiertoradalla tuulee

Rauha. Missä oletkaan, tervetuloa tänne. Löydät useinkin luokseni, onneksi, mutta pieniksi hetkiksi kerrallaan. Joskus sinä olet enemmän näkyvissä, joskus taas olet jossain piilossa, kenties avaruuden tuolla puolen. Ei sitä tiedä. Tuntuu joskus, aika useinkin, että on matkalla kiertoradalla kohti maaliviivaa. Rata vaan on niin pitkä, että en koe saavuttavani sitä. Onneksi se on tunne eikä totuus. Tiedänhän, että kokoajan päivä päivältä olen pidemmällä. Eikä kukaan, edes ajatukseni, voi ottaa sitä multa pois.

Olen tähtipölyä, joskus myös tähti. Tähdet valaisevat pimeässä. Kai mun sit vaan tarvitsisi luottaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä, vaikka se tuntuu joskus niin vaikealta ja pitkältä ajalta odottaa. Olenhan odottanut jo pienen elämän. Jos sen noin surullisesti haluaa ilmaista. Lopulta pääsen toiselle kiertoradalle, jossa alkaa uusi vaihe elämässä. Sellainen, jossa olen oma syvin itseni. Sitä odotan kovasti ja tulen arvostamaan omaa elämääni, jokaista hyvää hetkeä, naurua ja syviä kyyneleitä suuresti. Arvostan vain sitä, että mustaa tuntuu hyvältä. Sitä, että saan hengittää raikasta ilmaa, laittaa pyykkejä ulos kuivumaan, opiskella tai olla töissä, toteuttaa itseäni. Kaikista eniten toivon olevani hyvinvoiva, joka tasolla.

Tuo odottamaton, mutta niin tärkeä

Pelko, tuo odottamaton, mutta niin tärkeä asia. Tai ehkä odotettu. Näytä sun skaala. Se on hurjaa päästää toinen näkemään itsessä myös lowpointteja. Pelko siitä, olenko turhan tunteva. Vaikka se, että kertoo oman sisimpänsä on suurta rohkeutta. Haluun sun värit. Haluun tietää sun värisävyjä, haaleita ja vaaleita, syviä ja herkkiä. Näytä mitä rakkaus tarkoittaa. Ja mä otan sut just sellasena kun sä oot.

Joskus naurattaa ja se tuntuu sittenkin surulta

Joskus naurattaa niin paljon, että nauramisen lopuksi suru hiipii luokseni. Tuntuu kuin onni olisi kaukana vuorenhuipulla, eikä ollenkaan käsinkosketeltavissa. Tuntuu surulliselta, masentavalta, tyhjältä. Kun nauru ulospäin on iloa, mutta sisin mustui taas. Haluan kirjoittaa erilaisista tunteista, että pysyn itse mukana siinä, miten mun kuntoutuminen edistyy. Jos siitä on jollekkin muulle hyötyä, se on suuri ilo mulle.