Avainsana: kirjoittaminen

Keskityn itteeni

Mä teen hitin

Ja hitin

Pikimmiten

Keskityn itteeni

Nousen tuhkasta

Voiks tän kuplan vaan oikeesti todella puhkasta

Missä elän

I lose control

I lost control

Over my life

Mut mä nousen täältä kyllä

Nyt on tää päivä

Voin keskittyy vaan tähän päivään

Tähän sekuntiin mikä just meni

Miten sen oivaltaiskaan

Muuttais puhetta maailmasta ja itsestä optimismiin ja toivoon silleen kokonaan

Ja poistua kolostaan

Kohti Tamperetta hetki hetkeltä

Kohti sitä elämää, josta oon haaveillu

Miks pelkäisin mitään, mulla on mut

Keksin aina ideoita ja tekemistä, ja mus on kipinä, visio, ilo ja valo

Oon aktiivinen, aktiivinen muodostamaan omaa elämää

Itseasiassa mä unohdin sen surressa nykytilannetta

Mustahan on vaikka mihin

Unohdan sen vaan välillä

Mut nyt on mun aika valaista tää maailma

Omalla energialla, rakkaudella ja innostuksella

Jota harkiten jaan muille

Okei?

Selftalk

I’m taking my power back.

Mitä odottaminen auttaa tai viivyttely

Mä voin yhtähyvin olla Tampereella

Ja ottaa sen voiman takasin

Toipuu uusissa maisemissa, voi olla et toipuminen vaan nopeentuu siten

Miks odottelisin paikassa missä on huono olla?

🦚🌔🌕🌎✨💥☄️

Kyllä mä nyt itseni kasassa pidän! Teen lauluja ja soitan ja kävelen ja uin ja ehkä juoksen, räppään, piirrän, maalaan, keksin uusii projekteja, kirjotan, meen mm. valokuvauskurssille ja kuvaan ihmisii totta! Portfolion kokoomista (tfcd) ja tekniikan harjottelua, muista kuka oot! Sähä oot vallottava persoona, kuka on sosiaalinen ja osaa puhua ihmisille. Ei se mihinkään oo kadonnu. 

Olin vaa vähä piilossa. Kaapissa pölyssä. Sellases harmaas ja likases pölyssä. Nyt on pölypölyn aika! Ja kaiken kauniin ja sen että uskon itseeni. Johan sitä oon odottanutkin. Hell yeah!

Muutamia adjektiiveja

Tyhjän arkin kammo

Osta mulle pallo

Jota voin pompottaa silleen ku mun mieli pompottaa mua

Oisko armo mitään

Kirjotan et pääsisin joskus elämään sisään

Matkalla kohti syvintä itseäni

Viel kohtii tähän lisään

Suojelen perheenjäsenii

En haluu aiheuttaa pahennusta

Mut mitä jos mun elämä ei itsessään kaipaa lisää kavennusta

Suojelen itseäni ja heitä

Peitä itsesi, sullahan näkyy olkapäät paidasta

Et löydä koskaan mun kaltaista

Lasta

Sen luulis olevan sulle aikamoinen haitta

Täs elämäs

Asioiden laita on se, että miks antasin energiastani ihmiselle

Kuka on satuttanu mua enemmän kun kolmesti

Ja ei mitenkään vähän, vaan suuresti

Silleen, että lopulta se aiheutti mulle masennusta

Ja sitä et katoin itteeni surullisin kasvoin

Peilistä katto haamu

Ja sä vaan jatkoit

Mun piti laittaa ylle kaapu

👘

Tottakai vihan alla on välittäminen ja rakkaus omaa perheenjäsentä kohtaan

Joka haluis et asiat ois paremmin tai hyvin

Tai paremmin kun hyvin

Mut mun tarvii ensin löytää voima minkä mä oon kadottanu

Toivoen, ettet riko sitä enää, ku nousen ku Feeniks

Kyl mun pitää ottaa suhun yhteyttä ja kertoo miltä must tuntuu

En mä kai muuten pysty ees nousee tuhkasta

En vaa tiiä miten, jos pelkkä viestin laittaminen aiheuttaa sen, että menetän voimani kahdeksi päiväksi vähintään

Jos pelkkä elämisen ääni susta aiheuttaa sen, kuin tikulla sohaisisi muurahaispesään

Ootan kesää

Ootan et pääsen vahvistumaan

Koska sen mä ansaitsen

Haikailen

Laivalla matkailen

Kohti uusia tuulia

Kohti uusia järviä

Metsiä

Jossa itseäni etsin

Vaikka todellisuudessa

Tiedän jo kuka olen

Se tarvitsee vaan löytää

Haha.

🧝🏻‍♀️

Oikeasti tiiän itsestäni vaan palasia

Muutamia adjektiiveja

Millä itseäni kuvailla

Muutamia lauseita, millä itsestäni itselle palasia lupailla

Sukupolven erot

Merkittävät muurahaiskeot

Joita tikulla sohaista

Eikä koskaan päästä vapaaksi

Sitä kohti mä tahdon vahvasti

Vapauttaa mieleni

Antaa kaiken vaan virrata ilman tukoksia joessa

Tai purossa

Jos en mitään muuta tästä ajasta muista, niin ainakin mulla on sata blogipostausta

Joista ammentaa, kun pääsen eteenpäin

Voin palata niihin

Halata

Kalastaa lisää kaloja

Joita en syö, vaan joille annan elämänohjeita

Ne on mun elämän kaloja, joille annan suunnan mun virrassa

Ne auttaa mua eteenpäin elämässä viemällä viestejä meren jumalille

Järvien neidoille

Sadepisaroiden keijuille

Leijuen pitkin pisaroiden aallokkoa.

Bussi ei saa mennä ohi, ohi mun ohimoni

Tupakka tippuu maahan

Autot kaahaa viereen

Tupakka tiputettiin maahan pikemminkin

Emminkin

Punasii sinisii valkosii valoi

Ei mitää noist

Mut ois voinu olla nii

Aurinko palaa joka päivä

Mut mä en pala vaikka haluaisin

En rannalla, en muutenkaan

Kirjotan näit riimei pöytälaatikkoon uskoen et joskus jotain tapahtuu

Kuuntelen Pyhimystä yksin

It’s solitude

Sometimes it’s not

Bussi ei saa mennä ohi

Ohi mun ohimoni

Täysin eri kokonaisuus

Kaikki on niin valmista kaikkialla

en tiedä tarinoita

vaikka niistä saisi eniten voimaa

tehdä omaa juttuu sopivassa tahdissa

🏞️

onko horisontti taiteellisesti vinossa

vai vaan vinossa kun ei kiinnostanut

🏕️

tämä osa elämästäni on myös hyvin tärkeä

vaikka nyt onkin erilaisia kerroksia kaikessa

ajattelussa, maineessa

laitteet ovat osa ihmisiä nykyään

siinä on myös todella paljon hyvää

ne oikein käytettyinä yhdistävät ihmisiä toisiinsa

saavat ihmisryhmistä enemmän ryhmän

🏝️

luovuus ei tuu pakottamalla

eikä rohkeus sakottamalla itteensä siitä et ensin oli ujo

mun päässä on sekamelska

ja mul on laskemisesta aikamoinen enkka

🏔️

fiilispohjalta nousen

nousen täält jostain aallonpohjalta

ois paljon asioit mitä vois harjotella

et vois tehä enemmän asioita missä on hyvä, vois tulla paremmaks

et mieli ei muuttuis ainakaa kapeemmaks

ja sitä kautta latteemmaks

🦔

kirjotan et saisin mun ajatuksista kiinni

et saisin kiinni sen siilin takapihalta ja saisin sen suojaan pahalta maailmalta

juottasin sille maitoo ja ettisin jotain aitoo

elän kokoajan elämääni, vaikka nyt onkin vaikeempaa

meen silti päivittäin eteenpäin, vaik menis pieni askel taaksepäin välillä

mä otan sen kiinni

⛲️

täs on näit kerroksii

koht tulee koneeseen errori

mä varon mitä teen

että tietäsin seuraavaks mitä tulee eteen

🌇

vaik en oikeesti tiedä

uskon vaan et tää kaikki kantaa mua 

kantaa mua eteenpäin

ja tajuun et oon kaikkee muutakin kun nää oireet

oikeestaan mä oon täysin eri kokonaisuus kun nää oireet

nää oireet on vaan mussa päälle liimattuna

sisin on se mikä ratkasee

ja nää oireet viel lopulta katkasee

🦀

kun on itelleen auki

eikä pelkää haukii vedessä

vaan ui niin paljon et maali häämöttää

ja mun kehon ja mielen taas sähköistää

et kukaan ei tuu mun päähän enää käskyttää

enkä enää itteeni saa mun ulkopuolel olevist asioist läksyttää

💥💥

koska vaikka ne yrittää vaikuttaa mun ajatuksiin

ja tehä muhun kolahduksii

nii tää kaikki on vaa kerros mun ympärillä

joka rikkoutuu sähköstä, joka on mussa

ku mun sähkö lopulta tän voittaa

sit oon enemmän itelleni ja muille läsnä

kässääks?

2023

Opetit minulle, että kannattaa manifestoida. Kannattaa uskoa unelmiin. Kannattaa pyytää apua.

Rakastuin vuonna 2023. Onko mitään hienompaa?

Siitä olen haaveillut. Haaveilen myös toipumisesta kokonaan. Teen sen eteen töitä. Mutta välillä, useimmiten tällä hetkellä ei jaksaisi. Onneksi on monta ihmistä tukena! 🙂

Yksin ei tarvitse jaksaa. Vuodelle 2024 toivon rakkautta, lämpöä, toipumista kokonaan, arkea, jossa voin hyvin. Myöhemmin tänä vuonna töitä tai opiskelua. Mutta eniten toivon itsetunnon kasvamista, omien rajojen vahvistamista ja terveyttä.

Tässä kirjoitus ihan loppuvuodesta 2023:

”Jos oppis vaikka luottamaan

Eikä syyttä suotta itsellensä huutamaan

Osaan toimii pahankin tilanteen tullen

Oon rohkee

Mut se mikä ei tuu valmiiks vaikka osaisikin kaiken

On omanarvontunteen tunteminen, et se ois olemassa

Se tulee käsiteltyy terapiassa

Jos ja kun ei arvosta itseänsä

Vaan on vaan täynnä lovia

Niitä voi täyttää rakastumalla itseensä ja elämäänsä

Se ei oo itsekästä

Vaan välttämätöntä”

🤍❤️

On välttämätöntä rakastua omaan kehoonsa, mieleensä, itseensä, ominaisuuksiinsa, ulkonäköönsä, kasvoihin, korviin, rintoihin, peppuun, ja kaikkeen mahdolliseen itsessä. On välttämätöntä rakastua itseensä, että pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, pelastamaan maailmaa, kun on täynnä voimaa. Täynnä voimaa, sitä että rajat on olemassa, itsearvostus kohdillaan.

On tehtävä töitä eli laitettava oma hyvinvointi ykkössijalle. Prioriteetit kohdilleen. Jos oma itse ei voi hyvin, ei omat ihmissuhteetkaan tunnu itselle niin hyviltä, kuin ne tuntuisivat silloin kun tekee itselleen oikein ja hyvin. Se on sellanen asia, jonka oon oivaltanut.

On ryhdyttävä toimeen. Ja samalla myös vaan olla. Toimeen ryhtyminen voi olla unelmaelämän luomista askel kerrallaan.

Luoda sitä yksinkertaista elämää, täynnä onnea ja vapautta. Täynnä erilaisia tunteita, mieluiten kaikkia mahdollisia tunteita, eikä sellaista kuten tällä hetkellä, jossa mikään ei tunnu miltään. Nyt taas tajusin, nyt teen töitä, että jatkossa olo olisi sellainen, että tunnen olevani oma itseni. Tämä hetki jatkon kannalta on kuitenkin todella pieni osa elämän mittakaavassa, joten jotenkin tämä aika tarvitsee käydä läpi. Jotenkin sen teen, jotenkin. Ei vaan, perkele: hienosti!

<3: Ajatusperhonen

Mul ei oo aikaa

Mul ei oo aikaa enää tuhlata

mut ei tää oo tuhlaamista

vaan elämän kokoomista palasista hienoks taideteokseks

jossa kaikki on mahdollista

tää vaatii vaan sikana kärsivällisyyttä

jota mulla on

mut jota en jaksais enää tuntee

haluisin vaan että tilanne ois jo valmis

ja olo ois oma

oma itseni

ja sellanen joka olen

en halua enää potee

joskus luen tän ja ajattelen et toiki piti kokee

et pääsin kohti sitä elämää

jossa elän nyt kun luen tätä postausta uusiks

mietin et toiki piti saada elettyy

että jatkossa elämä on kevyempää

eheämpää

rikkaampaa

tunteellisempaa

intohimoisempaa

sitä että oon oma itseni

intohimoinen oman elämäni seikkailija

taiteesta ja musiikista ja luonnosta ammentava kaikkialla kulkeva

lopulta kotiimme löytävä

vapaudentahtoinen yksilö

mut samalla osa maailmaa

jota haluun viel pelastaa

ku luen tätä, oon enemmän valmis pelastamaan tätä maailmaa

jossa elän nyt silleen ettei must tunnu viel omalta itseltäni

mut mulla on mahdollisuus tuntea vielä kaikki tunteet

tunteiden koko kirjon

se on niin ja niin se on

siihen on uskottava

ja aikaa laitettava

että loppuelämä on täynnä sitä mitä haluan sen olevan

terveyttä, rakkautta, vapautta, onnea, TUNTEITA…

itkua, naurua, laulua, musiikkia, vettä, uimista, kauneutta ympärillä, kauneutta pienissä asioissa

unelmien toteutumista, rehellisyyttä

haavojen korjausprosessi rakkaudella, ajalla ja tahdonvoimalla

kiitos, tää onnistuu viel.

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

en voisi verkossa uida

koska verkossa ei voi uida

vain mielen verkossa ja verkon syövereissä sukeltaa

pitkin ristiriitojen aallokkoa

pitkin kauneutta rumuudessa

mikä sitten onkaan rumuutta

onhan rumuuskin kaunista

riippuu kysyykö egolta vai muurahaiskeolta

soitit minulle selloa

mietin soitanko sinulle suutani

vai kaadanko kenties puutani

paina puuta, paina nappulaa unohda

kohti syvintä itseäni

sitä kohti tässä ollaan menossa

toistuvia mieleentunkeutuvia ajatuksia

juuri kun vapaus koitti

juuri kun vapaus koitti

mitä pitäs tehä että mielenikin voittaisi

ja kaiken korjaisi

ei ainakaan silleen että mieli horjahti

viereinen kaveri muuttu orjaksi

kun käveli kohti kahleita

en tiedä mitään mitä muut ajattelevat

tiedän vain sen mitä luulen tietäväni

eli en tiedä

ja se voisi joko olla kahlitsevaa mitä nyt

tai vapauttavaa mitä kohta

teen tämän itselleni

elämäni siis

nää on näitä laitteita

ne ei itsessään yhdistä muuta ku wifiin

eikä ne itsessään oo muuta ku laitteita

mut niistä tulee enemmän kun laitteita

koska niist voi personoida omanlaisensa

puhelimista

ja unelmista

niiden kautta saa yhteyden ystäviin

mut pääsee myös osaks systeemii

tai joutuu, menee, lähtee

vai lähdetkö 

siit päättää joku muu ku sä

se on sellanen ku addiktio virtaan

josta pääsee kyl pintaan

ku vaa seisoo omil jaloillaan

tekee omii asioitaan

ja harrastaa juttuja mistä saa iloo 

monta kiloo

Onnesta humaltuisin

Korvis soi Cheekki 

oon aika fleekki

en tiiä mitä puhun

mut tiiän mitä ajattelen

paremmin ku kukaan

🔓

aina ollu tääl

ajatusten kesken mä jotai vaa, kävelen pitkin maisemii

kävelen pitkin maisemii ja laitan haisemaan

kuiskaan et pystyn tekee mitä vaa

sillee et kukaan ei kuule

ja kaikki suurenee

🔒

vanha

ei kuulu minuun

se vaa tapahtuu tosi usein aalloissa

kylpyammeen pistävissä vaahdoissa

🔐

ajatuksenvirta on se virta missä haluisin uida

siel mä ajattelisin niin vähän et vapautuisin

et sen jälkeen mä onnesta humaltuisin

ja viel lisää kaikesta avautuisin

Pysyn mukana elämän leikissä

Ei aina jaksa nii syvällisii pohtii

tehään vaikka tähän sellasii ilosii kohtii

oon ilonen et pahin on ohi

oon ilonen et kohta päivä alkaa pidentyä eikä oo niin synkkää

oon ilonen et tuntemattomaan turvaan hyppään

siks tuntemattomaan, kun huomisestakaan ei voi tietää

tietty kantsii toivoo et pysyy hengissä

ja pysyy samoissa ilon kengissä

ja pysyy mukana elämän leikissä

🏄🏻

yhdyssanoja en tiiä tarkasti

mut kirjottaa osaan varmasti

se on se sanavarasto

se on se

se on se varasto täynnä sanoja

mielikuvituksella ei oo rajoja

vai onko

kai kaikel jotkut raamit on

vai onko

rakkaudel ei ainakaa oo rajoja

vai onko?

🧗🏻‍♀️

mistä sitä tietää

mä ainakin tiiän etten elämäs haluu vaa sopimatonta työtä sietää

haluun tuntee olevani elossa ja siitä päästäänkin…

☀️☄️⚡️🌙

auringon haen taivaalta

ai olikse kuu?

mun mielest se vois olla vaikka valonlähde

tuoppa mulle vedenlähde

nii juon siit kirkasta vettä

ja juoksen kohti sitä kuuta

hakemaan sen sulle

🚵🏻‍♀️

koska rakastan sua 

kyl siin vois mennä polvet ruvelle

ja siin menee kyl myös pasmat sekasin

et mitä sitä tuli taas tehtyy

mut susta en sit taas toisaalta erehdy