Avainsana: matka

Olet minulle tärkeä

Kuuntelen pianon sointuja

Pääni lyö tyhjää

Sisältäni kumpuaa voima

Nyt on aamutuima

Haluaisin jo nähdä naurusuita

.

Olet minulle tärkeä

Onneksi sanoin sen eilen

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä

.

Herätä minut, kun päivä alkaa

Toisaalta, se alkoi jo ja olen siitä kiitollinen

.

Mitä väliä sillä on, jos joskus on sotkuista

Life is messy anyway

Ja se tekee siitä toisaalta myös todella arvokasta

Koska silloin kun hetkeksi selkenee, voi nähdä jotain kaunista, kuulla jotain kaunista

Kenties olla jotain kaunista

Mä en luovu tästä saundista

Mistään hinnasta

Elämä tanssittaa minua

Rastista löytyy aarre

Missä onkaan elämäni seuraava kaarre?

…Onnellinen jo nyt

Joskus mun elämä vaatis taikaa

Ei se elämä itsessään, mutta se, että oisin tyytyväinen siihen mitä on, enkä aina ajattelemassa sitä, mitä ei vielä ole

Mun ajatukset jotain muuta aina kaipaa

Vaik voisin olla onnellinen jo nyt

Mikään elämässä ei tunnu liikkuvan eteenpäin

Mutta samalla kaikki liikkuu ja muuttuu

Silti jotain aina puuttuu

Tiedän mitä se on. Liikunnan lisääminen, parempi syöminen, terveydentila ja se, että kukaan ei odota kotona pitkän päivän jälkeen. Haluaisin rakkautta. Kömpiä jonkun viereen ja kuunnella hyvää musiikkia. Musisoida yhdessä. Löytää yhteinen koti sit jossain vaiheessa, jonka voi laittaa mun ja kumppanini näköiseksi, kenties värikkääksi. Haluaisin mennä naimisiin, kun sen aika on.

Haluaisin vaikka mitä, mutta tärkeintä olisi olla siinä hetkessä missä elämässään on, uskoa huomiseen ja siihen, että asiat tapahtuu kyllä vielä, omalla painollaan. Parisuhde, se oikea rakkaus.

-Ajatusperhonen

Suru

Juon kahvia liikaa

Koska se on usein ainoa, mikä mut pelastaa

Elä hetkessä, mutta mitä jos se hetki on jotain, missä ei pysty hengittämään

En tiedä olenko masentunut vai ”vaan” surullinen

Tuntuu, että suruni pysyy yllä, kun nään sinua

Kun kohtaan sen, etten saa sinuun yhteyttä

Olen sinulle rakas, mutta samalla tunnen, etten saa sinuun yhteyttä

Onko se ikinä edes mahdollista?

Eiköhän, en ole käsitellyt niitä asioita yksin vielä tarpeeksi enkä yhdessä

Tuntuu, että yhteytemme on pelkkää pintaa, pinnallista teeskentelyä osaltani

Ärhentelen usein, tai sitten piilotan aidot reaktioni

Ahdistaa, kun mulla ei oo sua, vaikka mulla onkin sut

Kaikki on niin suurta elämäni hämähäkinseittiä,

josta en saa otetta.

Taivaalta sataa pieniä osia

Taivaalta sataa pieniä osia

Puiden osia

Löydän viel miehen komian tai jonkun sopivan

Ostin juuri kofeiinittoman keskipaahtoisen kahvin 3/5

Papuja, apuja ja sapuskaa kahvin kera

Mul on uus era

Kaikki menee omalla painollaan, vaikka kuinka haluaisi yrittää nopeuttaa

Täs välis voisin ämpärillisen omenoita soseuttaa

Haluaisin välillä vaan nukkua ja elämääni samalla sulattaa…

Lentoon

Tääl mä oon

Lähen viel lentoon

En kato kelloo

Tää voi olla rentoo

Ei stressiä, ei paineita

Elämäs on erilaisii vaiheita

Ja se on (o)ok(oo)

Ei kukaan voi asioita taikoo

Tai nopeuttaa

Unelmia voi pikkuhiljaa toteuttaa

Ja löytää aina uutta juttuseuraa

Siinä oon hyvä

Elämä on mulle pyhä

Jokanen on syntyny tänne syystä

Mut niin moni sivuuttaa elämänsä tarkotuksen

Tekee sitä, mitä muka pitäs

Eikä sitä, mitä sisin kokoajan kuiskaa.

Paras ei ole vielä tapahtunut

Blank space, haluun avaruuteen

Haluun luottaa elämään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin ja uusiin ihmisiin

Paras ei ole vielä tapahtunut

Enhän ole löytänyt oikeaa elämäni rakkautta

Ketä rakastaa, kenen kanssa hassutella ja soitella yhdessä, sillä muusikko toivoisin hänen olevan

Tuntuu hassulta, että jossakin täällä maapallolla tallustelee se elämäni rakkaus, etsien jotakuta, kuka olen minä

Onneksi se ihminen on jo olemassa, jossakin…

Jossakin on myös mun tulevia ystäviä odottamassa elämäänsä kivaa ja huumorintajuista taiteilijasielua

Tällä hetkellä itkettää, kun tää ei ole just nyt vielä mun elämää. Mut kaikki kyllä järjestyy parhain päin! :°)

Mä lähen menee, niinku ilmapallo narus

Maailma on liian karu

Mä lähen menee niinku ilmapallo narus

Mul on fokus, oispa

Mä lähinnä vaan kellun niinku lotus

Kellun, kellun ja kellun

Hocus pocus, mä elämäni sekunnissa muutan

Oispa niin, mä mielessäni huudan

Lennän luudal

Kohti parempii aikoi

Ilman pelkoo ja huolii

Tää vaatis jo taikoi

Pitäs kirjottaa enemmän, koska tää on kivaa

Rakennan viel joskus omaa pihaa

Jotain söpöö ja pientä

Tai isoo parveketta, jossa on kukkii ja minipuutarha

Koska en haluu ajaa autoo, ainaki täl hetkel tuntuu tosi kaukaselta,

että voisin niin tehä

Se on ainaki tän hetken ajattelun erä

En lähe kehään

(Eli et ois omakotitalo tai rivari, ajatuksena kiva, mut ei todellisuudessa, jos tarviis siis auton sinne sijaintiin, missä se talo olis)

<3: Ajatusperhonen

Jokainen ihminen on tärkeä

Oon miettinyt sitä, kuinka tärkeä jokainen ihminen on. Jokaisella on omat unelmat, visiot ja ehkäpä tavoitteet elämässä. Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, paitsi jos on erakko. (Heh)

On mielenkiintoista, miten jokaisella on nuo asiat ja kuinka pieni piiri ihmisillä lopulta on ympärillään verrattuna siihen, kuinka iso maailma on ja kuinka hitosti ihmisiä tällä planeetalla tallustaa.

Haluaisin ymmärtää jokaista, mutta aika ja energiani ei riitä kaikkeen.

Eikä tarvitsekaan. Se on silti super mielenkiintoista, että jokainen (paitsi erakot) koittaa tulla näkyväksi muille. Miettii mitä muut ihmiset ajattelee, sillä olemmehan laumaeläin. Suurin osa meistä haluaa yhteyteen toisten kanssa ja jos ei saa sitä tarpeeksi, tulemme alakuloiseksi, ja ainakin itselle tulee välillä toivoton ja yksinäinen olo, jos on liikaa vain yksiön seinien sisäpuolella. Joku sanoikin joskus, että ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Se on totta.

Silti samalla, olen kiitollinen siitä, että viihdyn yksin, olen opetellut sitä ja se on tuonut tulosta. Pidän yksinolosta, omien kiinnostuksenkohteiden, esim. musiikin kuuntelun kanssa. Olen itseni paras ystävä, tai ainakin minun pitäisi olla. Yksinollessa on rauha. Ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai kuulostaa, paitsi silloin jos laulaa yksin. Silloin pitää arvostella itseään kovasti, että tuo nuotti ei muutes osunut oikeaan säveleen. Hah.

-Ajatteleva perhonen

Miksi valitsisin helpoimman tien, olenhan minä?

Unelmat, nuo toteen käyvät toteemipaalujen hahmojen värähtelevät sielut

Pelko, tuo liiankin pysyvältä tuntuva vieras mielessä ja kehossani

Se ei ole pysyvä, se tuntuu siltä, että se pysyisi ainiaan, mutta niin se asia ei ole

En haluaisi antaa pelon voittaa, sillä se estää minua elämästä elämää

Ymmärrän, miksi minua pelottaa, mutta en ymmärrä, miksi sen pitää olla niin iso asia päässä

Miksi valitsisin helpoimman tien, olenhan minä?

Rohkea ja vapaa sielu. Jonka kuuluisi mennä ja tehdä, eikä pelätä jokaikinen sekunti elämistä ja sen varjopuolia.

Katson ikkunasta, rakastan katsoa ikkunasta, mutta haluaisin myös olla sen ikkunan toisella puolella katsomassa auringonlaskua tai auringonnousua kanssasi tai kanssanne. Tai yksin! Sillä yksin ollessa on eniten kuitenkin yhteydessä itseensä, tai voisi olla. Sitä voisi harjoitella. Ei ole häpeällistä olla yksin, vaikka se ei olekaan asia, mitä yleensä kirkoissa kuulutetaan.

.

Olen kiitollinen siitä, että minulla on ystäviä. Minulla on enemmän kuin yksi ystävä. Saan heihin yhteyden ja heidän kanssaan on mukava olla. Heidän kanssaan voin olla oma itseni, oma hassu itseni. Kaikkien haavojeni ja arpieni kanssa, sillä se ei tarkoita, ettenkö olisi aivan mahtava, ehkä olen osittain juuri siksi niin mahtava. Osaan arvostaa pieniä asioita ja näen ihmeitä kaikkialla. Otan kaikki huomioon ja olen rohkea. Haluaisin sen energian näkyväksi itsessäni. Mistä aloittaisin?

.

Kiitollisuus: Entä jos tekisin tänne blogiin kiitollisuus- kategorian, jonne kirjoittaisin 1-7 kertaa viikossa asioita, mistä olen kiitollinen. Se toisi varmasti perspektiiviä elämään ja siihen, mikä kaikki oikeasti on hyvin.

Joo!

-Ajatteleva perhonen