Viraaliksi

En haluu mennä viraaliksi

Mul on viel joku päivä parempi liksa

Et ei tarvi ees mennä viraaliksi

Ettii hyväksyntää somesta

Täyttää kauneutta omasta lovesta

En tiiä mitä toi tarkotti

Mut ainaki tiiän mikä mua aiemmin varjosti

Varjostaa nykyäänki

Mut se sopi toho riimiin

Tähä vois sanoo taas et oon hyväs tiimis

Mut en sano niin

Vaan sanon vaan et hiili

Hiilikuitu

Nää asiat on jo puitu

Sadat kerrat

Ja jatkan viel seuraavat sadat

Ja seuraavat

Tarkistan onks kaikki hyvin

Ja meen seuraavasta ovesta Narniaan

Vaik en oo ees lukenu sitä

En ainakaan muista et oisin

Mut Lewikset repee

Ja kaikki tulee eteen

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

en voisi verkossa uida

koska verkossa ei voi uida

vain mielen verkossa ja verkon syövereissä sukeltaa

pitkin ristiriitojen aallokkoa

pitkin kauneutta rumuudessa

mikä sitten onkaan rumuutta

onhan rumuuskin kaunista

riippuu kysyykö egolta vai muurahaiskeolta

soitit minulle selloa

mietin soitanko sinulle suutani

vai kaadanko kenties puutani

paina puuta, paina nappulaa unohda

kohti syvintä itseäni

sitä kohti tässä ollaan menossa

toistuvia mieleentunkeutuvia ajatuksia

juuri kun vapaus koitti

juuri kun vapaus koitti

mitä pitäs tehä että mielenikin voittaisi

ja kaiken korjaisi

ei ainakaan silleen että mieli horjahti

viereinen kaveri muuttu orjaksi

kun käveli kohti kahleita

en tiedä mitään mitä muut ajattelevat

tiedän vain sen mitä luulen tietäväni

eli en tiedä

ja se voisi joko olla kahlitsevaa mitä nyt

tai vapauttavaa mitä kohta

teen tämän itselleni

elämäni siis

nää on näitä laitteita

ne ei itsessään yhdistä muuta ku wifiin

eikä ne itsessään oo muuta ku laitteita

mut niistä tulee enemmän kun laitteita

koska niist voi personoida omanlaisensa

puhelimista

ja unelmista

niiden kautta saa yhteyden ystäviin

mut pääsee myös osaks systeemii

tai joutuu, menee, lähtee

vai lähdetkö 

siit päättää joku muu ku sä

se on sellanen ku addiktio virtaan

josta pääsee kyl pintaan

ku vaa seisoo omil jaloillaan

tekee omii asioitaan

ja harrastaa juttuja mistä saa iloo 

monta kiloo

Onnesta humaltuisin

Korvis soi Cheekki 

oon aika fleekki

en tiiä mitä puhun

mut tiiän mitä ajattelen

paremmin ku kukaan

🔓

aina ollu tääl

ajatusten kesken mä jotai vaa, kävelen pitkin maisemii

kävelen pitkin maisemii ja laitan haisemaan

kuiskaan et pystyn tekee mitä vaa

sillee et kukaan ei kuule

ja kaikki suurenee

🔒

vanha

ei kuulu minuun

se vaa tapahtuu tosi usein aalloissa

kylpyammeen pistävissä vaahdoissa

🔐

ajatuksenvirta on se virta missä haluisin uida

siel mä ajattelisin niin vähän et vapautuisin

et sen jälkeen mä onnesta humaltuisin

ja viel lisää kaikesta avautuisin

Pysyn mukana elämän leikissä

Ei aina jaksa nii syvällisii pohtii

tehään vaikka tähän sellasii ilosii kohtii

oon ilonen et pahin on ohi

oon ilonen et kohta päivä alkaa pidentyä eikä oo niin synkkää

oon ilonen et tuntemattomaan turvaan hyppään

siks tuntemattomaan, kun huomisestakaan ei voi tietää

tietty kantsii toivoo et pysyy hengissä

ja pysyy samoissa ilon kengissä

ja pysyy mukana elämän leikissä

🏄🏻

yhdyssanoja en tiiä tarkasti

mut kirjottaa osaan varmasti

se on se sanavarasto

se on se

se on se varasto täynnä sanoja

mielikuvituksella ei oo rajoja

vai onko

kai kaikel jotkut raamit on

vai onko

rakkaudel ei ainakaa oo rajoja

vai onko?

🧗🏻‍♀️

mistä sitä tietää

mä ainakin tiiän etten elämäs haluu vaa sopimatonta työtä sietää

haluun tuntee olevani elossa ja siitä päästäänkin…

☀️☄️⚡️🌙

auringon haen taivaalta

ai olikse kuu?

mun mielest se vois olla vaikka valonlähde

tuoppa mulle vedenlähde

nii juon siit kirkasta vettä

ja juoksen kohti sitä kuuta

hakemaan sen sulle

🚵🏻‍♀️

koska rakastan sua 

kyl siin vois mennä polvet ruvelle

ja siin menee kyl myös pasmat sekasin

et mitä sitä tuli taas tehtyy

mut susta en sit taas toisaalta erehdy

Elämä on jännää

Elämä on jännää

Toisessa hetkessä olet jo uudenlaisessa tilanteessa. Sinne siirtyminen on kuin astuisi lauttaan, joka on menossa saareen, josta ei tiedä vielä mitään, mutta matkalla voi tulla erilaisia tyrskyjä tai pieniä myrskyjä. 

Mikä estääkään puhumasta tai tarttumasta toimeen, mulla on traumoja sanoista kude ja loimi. 

Kukaan ei haluaisi olla yksin, mutta ambivertille puolikas lasi yksinoloa on tärkeä. Jos puolikas lasi taas on vain yksinoloa täynnä, niin kaipaan puolikkaan lasin verran, vaikka kahvilla, yhteyttä toisiin. 

En oikein itsekään tiedä miten päin olla, sen tiedän että yksinolon vastapainoksi tarvitsen seuraa, mutta hankaluutena on, että ei mitä tahansa seuraa, vaan sellaista joka ei kuluta. Mutta kuormittaa voi hiukan. Rauha on hyväksi, mutta jos sitä on liikaa, se on huonoksi. 

Haaveilen siitä, että voisin tehdä kutsumustyötä, mutta taas toisaalta, mikä on kutsumus, joka ei kuluta. Mun tilanteessa se on hyvin tärkeää. Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoistani, sitä haluan kuunnella. Laitoin ylös eilen erilaisia vaihtoehtoja sille, mitä tehdä elämässä. Mietiskelin näin:

Yrittäjä: ehkä, kevytyrittäjä: vois, freelancer: vois, opiskelu täyspäiväsesti: ?, opiskelu kevyemmin: ?, osa-aikatyö: vois, vapaaehtoistyö: ei, kokoaikatyö: vois, joskus tulevaisuudessa, kurssiopinnot: vois. Nää vastaukset tuli samantien, kun mietin noita. Ainahan niitä tulee mietittyä. Mutta nyt pääsin kiinni siihen mitä voisin elämässä haluta.

Tietty haluaisin tilaa taiteelle. Taiteelle, luonnolle, metsäkävelyille, retkille. Haluaisin järven, järven uimiselle ja palautumiselle. Haluaisin elää siten, että olisin onnellinen ilman sosiaalista mediaa. Mutta haluan silti olla somessa. Sopivasti. Sopivasti somessa. Haluaisin kirjoittaa, olla sosiaalinen, mutta eniten haluaisin olla kumppanuudessa ja siihen ympärille rakennetussa elämässä.

Haluaisin olla onnellinen. Kuka ei? Mutta mulle onnellisuus tarkoittaa vapautta, yhteyttä muihin, yhteyttä itseeni, yhteyttä luontoon, rakkautta, vesielementtiä läsnä elämässä. Rakkaus on suuri voima, suuri eteenpäinvievä voima, joka tukee joka tasolla kaikkea sitä, mitä haluaakaan tehdä tai saavuttaa.

Kyllä mä haluan saavuttaa asioita ja menestyä, mutta miten menestyä siten, että menestyy omassa itsessä niin paljon, että se näkyy muillekin? Siten, että muuttaisi maailmaa? Se on mulle vielä kysymysmerkki. Mutta mitä elämä olisi ilman sitä, että on kysyttävää. <3

Ne sanoo onnellisuus on sussa

Ei oo mitään muuta ku sä

paitsi lisäks kaikki se mitä haluisin vielä tehä

mähän perkele teen vielä ne asiat mitä haluun

ne sanoo onnellisuus on sussa

varmasti onkin

mutta on silti lupa surra

naapurin ovi menee täysillä kiinni

uudestaan ja uudestaan

taustalla soi bändi

jossa en viel soita ja se on mun mielest aika iso kämmi

oon lämmin

mut must tuntuu pettymykseltä

antakaa mulle armoo

ovi levähti taas kiinni niinku kammio

haluun olla toiveikas

ja olla sammuttelematta valoi

mun elämästä

mut mitä tehdä kun tuntuu et on enemmän vajoomassa

en jaksa ees olla sillee et tästä se ylämäki lähtee

haluun vaan olla tyytyväinen siihen mitä on nyt

mut se on vaikeempaa kuin luulin

nostan sulle aina luurin

paitsi jos surettaa koko elämä

sillon toivon et löydät mut rakennelmast

minkä mä rakensin mun ja mun elämän tielle

kun mulle ei tuu mitään mieleen

ja luulen et kaikki menee pieleen

Tunteiden pato

Olen kuin koteloitunut tunteiden pato. Odotan, että tunteiden pato aukeaa ja olen oma itseni. En saa yhteyttä itseeni ja maailmaan, mutta toisaalta taas nimenomaan saan. Saan yhteyden omiin tunteisiini, osaan käsitellä niitä, mutta tuntuu silti, että en saa yhteyttä kehooni, ihooni. Ihoni pinnalla on vahva kerros.

Olen saanut pieniä hetkiä ja suurempiakin hetkiä näyttöä siitä, varsinkin viimeaikoina, millainen olen. Silti en oikeastaan tiedä, kuka on ydinminäni.

Sen tiedän, että olen paljon vahvoja erilaisia tunteita. Olen joskus yksityiskohtiin jumiutuva. Olen täynnä elämäniloa ja näen pieniä ihmeitä joka paikassa. Olen täynnä intohimoa elämistä kohtaan ja varsinkin sitä elämää, millaista olemisesta ja elämisestäni haluan. Elämässäni tapahtuneiden tilanteiden vuoksi, olen joutunut tukahduttamaan suuria kyyneleitä ja suuria tunteita. Paloa ja innostusta. Sitä mun eteenpäinvievää voimaa. Kokoajan musta alkaa kuitenkin enemmän tuntua siltä, että musta lähtee kerroksia. Se on siistii.

Olen täynnä intohimoa asioita kohtaan, joita rakastan. Ja olen välittävä ja rakastava heitä kohtaan, keitä elämässäni on.

Haluan löytää motivaation ja inspiraation. Luoda itselleni sellaista elämää, missä tärkeintä on mun terveys, hyvinvointi ja rakkaus.

Olen valmis kohtaamaan itseni. Sen, mitä vapautuu, kun pato aukeaa.

Kiertoradalla tuulee

Rauha. Missä oletkaan, tervetuloa tänne. Löydät useinkin luokseni, onneksi, mutta pieniksi hetkiksi kerrallaan. Joskus sinä olet enemmän näkyvissä, joskus taas olet jossain piilossa, kenties avaruuden tuolla puolen. Ei sitä tiedä. Tuntuu joskus, aika useinkin, että on matkalla kiertoradalla kohti maaliviivaa. Rata vaan on niin pitkä, että en koe saavuttavani sitä. Onneksi se on tunne eikä totuus. Tiedänhän, että kokoajan päivä päivältä olen pidemmällä. Eikä kukaan, edes ajatukseni, voi ottaa sitä multa pois.

Olen tähtipölyä, joskus myös tähti. Tähdet valaisevat pimeässä. Kai mun sit vaan tarvitsisi luottaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä, vaikka se tuntuu joskus niin vaikealta ja pitkältä ajalta odottaa. Olenhan odottanut jo pienen elämän. Jos sen noin surullisesti haluaa ilmaista. Lopulta pääsen toiselle kiertoradalle, jossa alkaa uusi vaihe elämässä. Sellainen, jossa olen oma syvin itseni. Sitä odotan kovasti ja tulen arvostamaan omaa elämääni, jokaista hyvää hetkeä, naurua ja syviä kyyneleitä suuresti. Arvostan vain sitä, että mustaa tuntuu hyvältä. Sitä, että saan hengittää raikasta ilmaa, laittaa pyykkejä ulos kuivumaan, opiskella tai olla töissä, toteuttaa itseäni. Kaikista eniten toivon olevani hyvinvoiva, joka tasolla.