Haluun olla irrallaan
Haluun olla irrallaan
Haluun olla vapaa
En haluu olla te
Haluun olla latte
Kylmä ja jäinen
En oikeasti…
Haluaisin vain olla elossa ja olemassa siten, kuin tuntuu hyvältä
Mutta se ei tunnu olevan mahdollista…
…
Haluun olla irrallaan
Haluun olla irrallaan
Haluun olla vapaa
En haluu olla te
Haluun olla latte
Kylmä ja jäinen
En oikeasti…
Haluaisin vain olla elossa ja olemassa siten, kuin tuntuu hyvältä
Mutta se ei tunnu olevan mahdollista…
…
Horisontista löytyy aurinko, jos toinenkin
Aamulla aamuinen aurinko, illalla väsynyt aurinko
Senkin tarvitsee aina levätä
Ja loistaa välillä eri paikassa
.
Ei kukaan loista aina
Jokainen tarvitsee lepoa ja unta
Se ei ole vain joillekin, jotka sen ansaitsevat tekemällä paljon töitä
Uni on edellytys elämälle
Kenties herätämme sinut tähän maailmaan
Vaalitaan elämää, pallolla elävää elämää
Niin kauan kuin vielä voimme
Ei potkita palloa ja ei sallita kaikkea
.
Epäoikeudenmukaisuus on joskus vielä historiaa
Elämän ei aina kuulukkaan olla sinfoniaa
Mutta ei kyllä myöskään pelkkää parodiaa
Olisipa ihanaa, jos kaikki olisivat aitoja
Ja rakkaus voittaisi aina.
Joskus mun elämä vaatis taikaa
Ei se elämä itsessään, mutta se, että oisin tyytyväinen siihen mitä on, enkä aina ajattelemassa sitä, mitä ei vielä ole
Mun ajatukset jotain muuta aina kaipaa
Vaik voisin olla onnellinen jo nyt
Mikään elämässä ei tunnu liikkuvan eteenpäin
Mutta samalla kaikki liikkuu ja muuttuu
Silti jotain aina puuttuu
Tiedän mitä se on. Liikunnan lisääminen, parempi syöminen, terveydentila ja se, että kukaan ei odota kotona pitkän päivän jälkeen. Haluaisin rakkautta. Kömpiä jonkun viereen ja kuunnella hyvää musiikkia. Musisoida yhdessä. Löytää yhteinen koti sit jossain vaiheessa, jonka voi laittaa mun ja kumppanini näköiseksi, kenties värikkääksi. Haluaisin mennä naimisiin, kun sen aika on.
Haluaisin vaikka mitä, mutta tärkeintä olisi olla siinä hetkessä missä elämässään on, uskoa huomiseen ja siihen, että asiat tapahtuu kyllä vielä, omalla painollaan. Parisuhde, se oikea rakkaus.
-Ajatusperhonen
Juon kahvia liikaa
Koska se on usein ainoa, mikä mut pelastaa
Elä hetkessä, mutta mitä jos se hetki on jotain, missä ei pysty hengittämään
En tiedä olenko masentunut vai ”vaan” surullinen
Tuntuu, että suruni pysyy yllä, kun nään sinua
Kun kohtaan sen, etten saa sinuun yhteyttä
Olen sinulle rakas, mutta samalla tunnen, etten saa sinuun yhteyttä
Onko se ikinä edes mahdollista?
Eiköhän, en ole käsitellyt niitä asioita yksin vielä tarpeeksi enkä yhdessä
Tuntuu, että yhteytemme on pelkkää pintaa, pinnallista teeskentelyä osaltani
Ärhentelen usein, tai sitten piilotan aidot reaktioni
Ahdistaa, kun mulla ei oo sua, vaikka mulla onkin sut
Kaikki on niin suurta elämäni hämähäkinseittiä,
josta en saa otetta.
Kävele päivä mun kengissä
Niin tiiät, että ei paljoo nouse penkistä
Tärkeintä on, että oon pysyny hengissä
Vitun kiusaajat täs maailmassa
Ne on niit jotka kuuluu mieluummin massaan ku on erilaisii
Mä erotun massast
Kerään kyynelii lattialt
Nostan kassast satasii
Ja haluaisin et ne pitäis turpansa kii
Ne sanoo vaa Sì, Sì
Eikä tajua, et maailmas kaikki on arvokkait ihmisii
Eikä ne tajua oikeen muutakaan
Mut jää kattomaan mua puun takaa.
Taivaalta sataa pieniä osia
Puiden osia
Löydän viel miehen komian tai jonkun sopivan
Ostin juuri kofeiinittoman keskipaahtoisen kahvin 3/5
Papuja, apuja ja sapuskaa kahvin kera
Mul on uus era
Kaikki menee omalla painollaan, vaikka kuinka haluaisi yrittää nopeuttaa
Täs välis voisin ämpärillisen omenoita soseuttaa
Haluaisin välillä vaan nukkua ja elämääni samalla sulattaa…
Enkelitkin voi eksyä
Elämä on niin rankkaa
Pahimmillaan se minut tuhoaa
On hetkiä, jolloin on helpompaa
Maaleja haluaisin kerrostaa
Mutta olen niin väsynyt
Haukotellen pimeään
Miten heräisin virkeänä?
Mitä pitäisi tehdä tai olla tekemättä?
Mieleni on taas himmeänä
Haluaisin loistaa, loistaa pimeän minusta pois
En haluaisi olla harmaa
Haluaisin olla sävyjä täynnä
Iloa täynnä
Rakkautta täynnä
Olen kaikki nämä, mutta olen piilossa
Elämästäni en aina otetta saa
Onneksi kokoajan enemmän
Puusta poimin hedelmän
Haluaisin, että elämäni olisi yhtä makeaa.
Tääl mä oon
Lähen viel lentoon
En kato kelloo
Tää voi olla rentoo
Ei stressiä, ei paineita
Elämäs on erilaisii vaiheita
Ja se on (o)ok(oo)
Ei kukaan voi asioita taikoo
Tai nopeuttaa
Unelmia voi pikkuhiljaa toteuttaa
Ja löytää aina uutta juttuseuraa
Siinä oon hyvä
Elämä on mulle pyhä
Jokanen on syntyny tänne syystä
Mut niin moni sivuuttaa elämänsä tarkotuksen
Tekee sitä, mitä muka pitäs
Eikä sitä, mitä sisin kokoajan kuiskaa.
Blank space, haluun avaruuteen
Haluun luottaa elämään ja sen tuomiin mahdollisuuksiin ja uusiin ihmisiin
Paras ei ole vielä tapahtunut
Enhän ole löytänyt oikeaa elämäni rakkautta
Ketä rakastaa, kenen kanssa hassutella ja soitella yhdessä, sillä muusikko toivoisin hänen olevan
Tuntuu hassulta, että jossakin täällä maapallolla tallustelee se elämäni rakkaus, etsien jotakuta, kuka olen minä
Onneksi se ihminen on jo olemassa, jossakin…
Jossakin on myös mun tulevia ystäviä odottamassa elämäänsä kivaa ja huumorintajuista taiteilijasielua
Tällä hetkellä itkettää, kun tää ei ole just nyt vielä mun elämää. Mut kaikki kyllä järjestyy parhain päin! :°)
Maailma on liian karu
Mä lähen menee niinku ilmapallo narus
Mul on fokus, oispa
Mä lähinnä vaan kellun niinku lotus
Kellun, kellun ja kellun
Hocus pocus, mä elämäni sekunnissa muutan
Oispa niin, mä mielessäni huudan
Lennän luudal
Kohti parempii aikoi
Ilman pelkoo ja huolii
Tää vaatis jo taikoi
Pitäs kirjottaa enemmän, koska tää on kivaa
Rakennan viel joskus omaa pihaa
Jotain söpöö ja pientä
Tai isoo parveketta, jossa on kukkii ja minipuutarha
Koska en haluu ajaa autoo, ainaki täl hetkel tuntuu tosi kaukaselta,
että voisin niin tehä
Se on ainaki tän hetken ajattelun erä
En lähe kehään
(Eli et ois omakotitalo tai rivari, ajatuksena kiva, mut ei todellisuudessa, jos tarviis siis auton sinne sijaintiin, missä se talo olis)
<3: Ajatusperhonen