Avainsana: tunteet

Elämän pelissä

Laitan luurit päähän

Ja elämästäni päätän

Harakka lentää ulkona 

🐦‍⬛

Aurinko laskee horisonttiin

On lähdettävä tukitoimiin

Ja nojattava käsinojiin

🎢

Sillä nyt sä oot sellases vuoristoradassa nimeltä elämä

Asiat on toistaseks levällään

Kannan lastia mitä sitä peittämään

Mut vapaudun siit kohta

En oo pelkkä roska

Oon myös kartonkii

🗑️🚮

Elämä lainehtii

Kunnes tuli mussa alkaa liekehtii

Enkä ala enää piileksii

🔥

Istun saunan lauteilla

Vieressäni ikkuna, harakka ja kivikasa

Rinnassa tunne puristava

🧖🏻‍♀️

Oon selvinnyt pahimmasta

Ja mulla on päällä pelipaita

Jossa elän tässä elämän pelissä

Monta estettä ylitetty, vihollista kaadettu

Mut viel en oo päässy maaliviivan yli

🥅🏁🎯

Mut sellanen on tulossa

Vaik toistaseks se ovi on vielä lukossa

Mut kerään avaimen palasia jatkuvasti

🔑

Jalat mun alla kantaa mua joka sekunti ja minuutti

Kohti mun määränpäätä

Se on levollinen mieli ja suruttomuus

Mieli, joka ei aina huolehdi

Ja vie elämäni iloa samalla

🌻

Kesällä voin hyvin

Silleen mä sen manifestoin

Syksyllä odottaa uudet tuulet

Mul on kivat huulet

👄

Ootteko huomannu et manifestoin- sanassa on money

Lisäraha ois tarpeen, mä lähen kohti lampee

Jossa uin kauniissa vedessä

Ja jääkahvia juon

Ja oon itelleni kaunis

Niinkuin usvainen kuu

🌙

Paahtoasteikko 3

Paahtoasteikko 3

Ihoni hohde

Olen kyllästynyt elämääni, mutta en sinun rakkauteesi

Nyt taitaa olla aika valmista, joka taas on hieno juttu, tuo elämää lähemmäs, jossa en ole kyllästynyt

En oikein tiedä, mitä tunnen

Nauran ja iloitsen, vaikka sieluni on harmaa, en oikein tiedä, tuntuu, että se on selviytymiskeino, olla iloinen ja positiivinen, että selviää vaikeasta tilanteesta, eikä siinä oo mitään väärää

Sen haluan silti muuttuvan

Ja se muuttuukin

Kun olo paranee

Oloni on harmaa, sattuu joka paikkaan

Mutta samalla koen olevani vakaa

Sellainen, joka ei helposti enää kaadu

Onhan tää nyt ollut ihan älytön työmaa

On vedetty paljon siimaa

Kohti sitä suurta saalista

Jota elämäksikin kutsutaan

Tulen vielä olemaan hunnussa

Loistamaan lavalla

Ja joka tavalla

Suu ei oo enää mutrussa

Eikä elämäni oo enää nukkuva

Vaan aktiivinen

Ja terve

Sen mä manifestoin itelleni

Sitä kohtihan tässä ollaan menossa.

Tuon vitsejä, naurua ja hymyjä

Minä tuon mukanani iloa, valoa ja onnea

Tuon vitsejä, naurua ja hymyjä

Tuon lämpöä, empatiaa ja intohimoa elämää kohtaan

Tämä olisi se versio, joka olen, kun en ole tämä versio, joka olen nyt

Ne ovat piilossa, peitossa

Mutta siellä ne ovat

Tarvitsee vain ravistaa jossain vaiheessa niin timantti paljastuu kivimurskan alta

Timantti loistaa vielä

Sillä se olen minä, tuo kaikki mitä kuvailin

Siellä se on, se on piilossa

Kaivan sen kuin timanttikaivoksesta timantin

Voisin saada elämältäni mitalin

Okei ehkä vähän pilailin

Saako noin edes sanoa

Elämäniloa janoan

Rakennan vielä joskus taloa

Katohan

Pääsit sielt kaikkeudest eteenpäin

Mistä kaikkeudest

En tiiä, se vaa kuulosti kivalta

En oo enää risana

Vaan rikas

Ja manifestoin itelleni elämää

Jossa oon terve, vapautunut ja elossa

Se tulee tapahtuu viel <3

<3: Ajatusperhonen

Nään taas eteeni

Minä tuon mukanani kyyneleet

Ja silmäni ovat itkeneet

Huuda!

Kasvosi ovat hiljenneet

Keksi puuhaa, ole eksymättä, mutta eksyt silti

Ainoa tapa olla eksymättä, on pysyä sinun lähelläsi

Ja pitää päätä kädelläsi

Levätä kauniisti

Silmät auki tai kiinni

💫☄️✨

Silmäsi kiiltää

Katsot minua kauniisti

Oloni on hauras

Onneksi osaan kirjoittaa

Mutta en huolistani irrottaa

Haluaisin päätäni ja sieluani vilvoittaa

Ja siten astunkin veteen

Nään taas eteeni

Nään asiat kirkkaammin

Joskus vielä kirkkaasti

🏙️🌁

Kuuntelen taivaan ääniä

Vaikka en uskokkaan jumalaan

Uskon johonkin söpöön

Keijuihin ja niiden mekkoihin

Pieniin ihmeisiin

Muurahaiskekojen pieneen suureen elämään

Elämä on suurta, jos sen oikein oivaltaa

Elän auringosta

Harmaassa tuntuukin harmaalta

🐾

Nään tähtiä sun silmissä

Omani ovat myös loistavat

Haha

Olen iloinen omista silmistäni, ne ovat mystisen maagisen vihreät

Olen yhtä luonnon kanssa silmistä lähtien

Starry Eyed

Falling for you

Haluun uuden mielentilan

Kipinä, oli joskus mun lempikirja

Halusin joskus olla vaan hiljaa

Lukee kirjaa, kuunnella suhinaa ja linnunlaulua

En jaksa murehtii

Haluun uuden mielentilan

Ulkona on ilma

Mul ois elämiseen iso vimma

Viel pitäs hetki levätä

Ja voimia kerätä

Että pääsen loistamaan

Ja uutta elämää koittamaan

Uudet kuulokkeet ostamaan

Josta mä kuuntelen musaa niinku Snoopy ja Woodstock yhdessä

Alkoholittomat skumpat korkataan

Uutta elämää moikataan

Vaik vähä kyl pelottaa

Et miten tää elämä oikeen verottaa

Väsyttää

En tiiä oisko se hyvä tuntee

Vai karata vuorille

Laskee sieltä alas laskuvarjolla

Koska alhaalla olis elämä tarjolla

Korkataan taas vuosille

Jotka piti elää

Et must tuli näinkin kypsä

Näinkin vahva

Ja tuun viel olee tosi kiitollinen kaikille näille vuosille

Vähän herkistää kyl

Nostaa malja sille nuorelle

Joka tästä kaikesta kasvo aikuseksi

Näki kauniita koivunlehtii

Ne kimmelsi auringonvalo takanansa

Elämässä oli ansa

Mut ei oo enää

Mä nousen viel ku Feenix

Ettäs sen tiedätte.

Tässä on kyse mun elämästä

Ajatukseni ovat rikki (just nyt)

Menevät katastrofeihin ilman hyökyaaltoa

Elämä on aaltoa, kauniita aallonharjoja

Pieniä pisaroita

Valtavia myrskypilviä

Mutta myrskypilvistäkin tulee ihan samankokoisia pisaroita

🌊

Huominen on mun

Enkä suostu mihinkään muuhun kuin hyvään elämään

Tässä on kyse MUN elämästä

Vaikka nyt onkin kaikessa kestämistä

🌅

Mä kiitän itteeni viel et jaksoin tän taistelun

Täs on kyse mun elämästä

En suostu keskinkertaiseen, haluan loistavan

Haluan päivieni hohtavan

Haluan sukeltaa järveen ja nousta sieltä kuin vedenneito

Hengittää raikasta ilmaa

Halata puita

Kerätä koirille luita

No ei, ehk ihan kaupast ostettuja luita kuitenki

Mut koiran mä haluan

Haluan hyvän elämän

Jossa voin levätä

Taistelun jälkeen

Sillä kukaan

Ei jaksa taistella loputtomiin.

🦮

Haluan vielä keskittyä hyvinvointiin

Hengittää vapaasti

Katsoo itseä peilistä

Ja rakastaa jokaista solua heijastuksessani.

🪞

Haluan kodin

Ja valokuvausuran

Ja olla muusikko

Vielä mä sen teen

Se miten, en tiedä, mut se miksi, tiedän

Se on tuli mun sisällä

Vaik nyt se onki vähä piilossa

Mut se ei oo kadonnu sielt

Koska mä kaivan sen sielt esiin

Teen töitä et mä loistan viel

Ja herään henkiin

✨✨✨✨

Mut jos ei viel tullu selväks, rakas tulevaisuuden minä,

niin en suostu keskinkertaiseen

Haluan loistavan

Mun paloni polttavan

🔥

Mun intohimo ja draivi

Se on siel

Ja must kuullaan viel

Se on varma.

Saisinpa hetken huolettoman

Saisinpa hetken huolettoman

Niin että valitsisin kannan puolettoman

Kohti ikuisuutta

Ja sen yli

Mul ois lähellä valmis syli

Jos vaan ottasin sen vastaan

Ainoastaan

Se vois olla pirun nastaa

Voisin varpaani kesällä järveen kastaa

🦶🏻

Täs ei oo mitään hätää

Annan itelleni ja lääkkeille aikaa

Sitten kaiken vasta kunnolla näen

Ja kuulen ulkona käen

Ja kiipeän uudelleen mäen

⛰️🏔️

Mut sielt pääsee juoksemaan huolettomana kohti maalia alhaalla

Vaik vois luulla et maali ois ylhäällä

Niin se ehkä onkin

Mut yhtälailla se vois olla alhaalla

🌾

Ku on päässy sinne mäelle

Josta pääsee sit juoksemaan heinien keskellä alas

Virtaviivaisesti virran mukana, mut heinien keskellä

🏁

Sillon ku mä meen maalii kohti

Mua ei punkit pure

Täst tulee viel hyvä cure

🎶

Musiikki parantaa mua

Rytmit tanssittaa mua

Täst tulee viel hyvä

Ensin tulee kevät, sit tulee kesä

Pääsen oikeesti olee huoleton

Enkä oo enää voimaton

Vaa mus on uutta energiaa

Ja katson kimmeltävää vedenpintaa

Ja fiilistelen uutta mielentilaa.

❤️‍🔥

I’ll be back

I’m sad

I feel nothing but some random feelings. Sensations.

Maybe I should write them down, what’s really happening in my mind and body. (One day I can remember all this as a distant memory.)

I’ll try. I’m sad. I’m in pain. I’m not happy. I’m trying. So hard. I’m empty. I’m not empty. I’m comprehensively tired. My every cell is tired, tumbled and out of balance. I’m out of balance. I’m tumbled. How could it be in other way in this situation? It can’t be in other way.

I just have to wait.

My body is tired. It’s in pain too. A little bit of pain but in every spot. It feels really awful. It feels like I’m not here, but I’m not there neither. There is a place in my head where is nothing. It feels really weird. And a place where is everything. It feels really weird too.

I just have to wait.

I have pain in my head, hands and feet. Maybe I should move them more. I’ll have to swim more. My worries away. Oh. I need a swimsuit. A good one. I need to go to Helsinki. And meet my friend there also. We can go to coffeehouse together.

I just want to be happy in my own soul, mind and body. Or that is what I have said to myself. Maybe that is not the goal. Maybe the goal is to feel. Maybe the goal is to feel everything. And be in the present when you can do it. When you are free with yourself. When you have a balance. I don’t think I’ve ever experienced what being present is. Or maybe before 2015. But that year was almost 10 years ago. Crazy stuff.

Maybe happiness is the result of facing each emotion as it is. I need a lot of therapy. And I really want to be in therapy. I think it’s the point here right now.

Follow your passion. But where is it? My passion is in me. It’s just hiding! It can’t be gone. It’s built-in. It’s in me so it will find it’s way to me back.

I’ll be back.

(You can read this when you feel good! Then you appreciate that you are not in pain in your body or mind anymore! And that if what is worth waiting. Oh, don’t wait, do your job but remember to rest and you’ll be fine!)

This is deep stuff. This is dug deep. This is what is revealed when you listen to sad songs a long time and try to think carefully about what you feel. It’s scary tho. But maybe it’s necessary. To feel things. And maybe to be scared too. I’m brave. I’m wonderful and I deserve all the good things. Yeap. End of story.

Etsimässä mielen ritareita

Olen kuin kukka, avaudun kuin nuppu

Tai en vielä, koska olen kuin suppu

Asioita tunteita kadonneita vivahteita

Etsimässä mielen ritareita

Löytäen uusia samanlaisia tilanteita

Uusia, mutta samanlaisia, oh no.

Voiko sanoa, että elämä on vieraantunut minusta

Vai olenko minä vieraantunut elämästä

Where is my love, my passion, my everything?

I’m lost.

Mut ei se oo ihme

Oon keskellä suurta katastrofia

Vai oliko se prosessia

Katastrofi kuulosti hienommalta ja dramaattisemmalta

Suru ei ole kunniavieras

Se on liiankin tuttu tässä osoitteessa, tässä päässä, tässä niin tylsässä kummallisessa tasaisessa säässä

Mikä onkaan tasainen sää?

En tiedä. Ehkä sellainen missä ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan

(Tarkemmin ajateltuna tapahtuu muutosta jatkuvasti parempaan suuntaan, healing is not linear, mut silti, vointi paranee päivä päivältä!)

Mut jatkan silti tän, koska tää on hieno, kai…

Kukat ja puut eivät saa ravinteita ja vettä, koska ei sada

Aurinko ei kasvata uusia alkuja

Vaikka niitä kaipaisin kipeästi

Kaipaisin elämääni aurinkoa, aitoja kyyneleitä, kauneutta tunteissa, upeita hetkiä, surullista surullisimpia hetkiä, että voisin itkeä ja voisit mua lohduttaa.

Ystäväni sanoi tekstistä, minkä laitoin hänelle, että se oli kaipausta täynnä.

Tottahan se on. Kaipaan elämää. Kaipaan ihmiskontakteja, ihmisiä, klubeja, kädestä pitämistä klubilla ja kaatosateessa, intohimoa elämää kohtaan ja elämässä ja itsessä, missä vitussa se on? Kaiken alla.

Tuntuu, että mun sydän on murskautunu. Mikään ei kuitenkaan tuu ulos. Ei itkuna, ei hersyvänä nauruna, ei onnenkyyneleinä. Kaikki vaan on piilossa lukossa. Onko avain vain aika?

Miten viettää elämäänsä nyt?

Kai se on terapia-asia. Keskittää voimistaan sopivasti terapiaan. Eli paljon. Haha. No, kuitenkin. Ja miettiä, että jos tää terapia ei riitä, tarkoitan ajallisesti, niin haet uutta terapiajaksoa vaativasta. Näin se on.

Kirjoittaa ja kohdata tunteita, mut siihen tarvii sen terapian ja siihen panostamisen. Avantoa, uimista luonnonvesissä, kun vähän lämpenee ja jäät ja lumet sulaa.

<3: Ajatusperhonen

Miten saan yhteyden itseeni uudestaan?

Tyhjän paperin kammo

Päässä lommo

Useempikin

Väsyttää

Miten saan yhteyden itseeni uudestaan

Vai onko sitä koskaan ollutkaan?

Jos aivokemiat ei oo ollu oikein vuosiin? Onko ne ollu ikinä oikein? Ehkä ennen vuotta 2015. Tai nuorempana ja lapsena.

Ei ne vielkään oo. Ne ei oo stabiilissa tilassa. Et sinänsä vois olla armollinen itselleen ja elämälleen.

Kaikki järjestyy kyllä. Ja upeesti.

Tuntuu omituiselta ja jännältä, että joskus katson näitä postauksia, että tollastakin tuli koettua. Tila, jossa mua ei ahdista kokoajan ja oon stabiilissa tilassa aivokemioilta. Mieti sitä. Sitä kohti joka päivä. Jokanen päivä on lähempänä jonkinlaista maalia. Se on kyl siisti juttu.