”Laulaisin kakkosääntä kanssasi. Mutta missä sinä olet, kun sinua eniten tarvitsen?” 2019.
Wau. 12.4.2025. Lauloin tänään kakkosääntä sinun kanssasi. Lauloit ihan älyttömän hyvin. Ja pysyit sävelessä vaikka lauleskelin omia säveliä. Oli niin ihanaa! <3 Unelmien täyttymys.
Sit kerroin miltä musta tuntuu, kuuntelit, olit läsnä. <3
<3: Se ajattelevainen perhonen, kuka kaiken kunnioituksen ansaitsee, kuka tajuaa oman arvonsa eikä anna kenenkään kohdella kuin sylkykuppia
Ja kun se toistuvasti viedään pois
Miltä se tuntuu?
”Valitsemaasi numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä”
Kun tilanteet menee niin pitkälle, että mikään ei enää riitä.
Jalkaan sattuu, koska ei oo ollu voimia kahteen vuoteen jumpata sitä, että ei ois tapahtunu tätä kipuoiretta, minkä silloin jo aavistin, että entä jos näin käy.
Itsesyytökset vs lempeys.
Mulla on suru. Mulla on suru enemmän ku yks leivänmuru.
Mul on onneks rakkautta monta kiloo, paljon iloo ja rakkaudelliset ratkaisut elämiseen.
Mulla on muru elämässäni.
Mulla on kipu. Mulla on nippuside, mua on ”otteessa pidetty”, ei enää, mulla on ”oma totuus” joka saa olla, se on just niin.
Mä voin inspiroida muita.
One day, or day one. You decide. Or not. Sometimes life decides for you. And it sucks. It really sucks.
Sometimes.
Some timessss
Time some.
Mitä helvettiä?
Ei mulle sanota miten mä elän.
Tai jos sanotaan, niin miten mä otan sen vastaan?