Millaista haluan, että mun elämä olisi?
Haluisin ainakin joitain aamuja, ettei oo kiire lähtee mihinkään. Pelkät viikonloput ei riitä.
En välttämättä haluis olla yksityisyrittäjä. Mut jos olisin yrittäjä tai kevytyrittäjä, hmm… yrittäjäporukka? yrittäjäkaksikko? Tärkeintä tässä elämässä on se mitä itse haluaa. Sekään ei ole itsekästä, se on välttämätöntä tehdä itselleen, että voi hyvin. Omat arvot ja omat haaveet ja tavoitteet.
Freelancer. Freedom. Vapaus. Vapaus on mun tärkein arvo, se on se mitä haluun tuntee kaikilla elämän osa-alueilla. Mut oisinko valmis tekee itelleni omia sääntöjä ja rajoja töiden suhteen vai meniskö se vaan löllöilyks? Se on tärkee ja hyvä kysymys kysyy iteltään. Että tarviisinko mä kuitenkin jonkun toisen sanelemat säännöt? Vaik et ois vakityö eli osa-aikatyö ja sitte siihen kaveriks oisin freelancer. Tekis valokuvaus, taide- ja musiikkihommia. Ois eri rahanlähteitä, mut yks vakkari.
Tässä pitää myös miettiä oma kuormitusherkkyys. Ambiverttiys, mahdollinen lievä autismi, tarkkaavaisuushaasteet ja aloitekyvyn vaikeus. Mutta sit pitää muistaa vahvuudet. Syvä kiinnostus valokuvaukseen, musiikkiin, taiteeseen ja musiikkivideoihin. Jaksan puhua ikuisesti valokuvauksesta ja musiikista. Niiden vahvuuksien hyödyntäminen freelancerina sopivasti vois toimia. Omia projekteja unohtamatta. Omat projektit ylipäätään olis tärkeitä. Voisko valokuvauksesta oikeesti tehdäkin työn?
Maalaaminen ei oo vielä ainakaan kiinnostanut niin paljoa, että sitä haluaisi tehdä rahallisesti. Mut never say never.
Joka tapauksessa tärkeintä olis, että elämä olisi mielekästä ja se tuntuisi hyvältä. Tarvitsee kuunnella rehellisesti pieniäkin viestejä, mitä mun sisäinen ääni mulle sanoo, että mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, ja mikä taas voisi tuntua hyvältä, joka vaatisi vain töitä, esim. terapiassa asioiden käsittelyä. Ja sit vaan aikaa. Aikaa, aikaa, aikaa.
Tärkeintä on, että jaksaminen riittää. Koska parhaimmillaan työ ja harrastukset tuo elämään rytmiä, iloa ja mielekkyyttä, kunhan työ sopii itselle ja ei aiheuta liikaa stressiä. Stressiä se varmasti voikin välillä aiheuttaa, mutta tärkeintä olis, että on itselleen rehellinen ja myös realistinen, mitä voi tehdä ensin, kun pääsee työkyvyttömästä työkykyiseksi. Ensin se varmaan olisi osa-aikatyötä ja samalla harrastuksia ja asioiden opettelua, että voisi esim. tehdä valokuvausta työnä, freelancerina siis.
Valokuvauksen tekeminen työnä vaatisi esimerkiksi tekniikan parempaa hallintaa ja kameransa tuntemista paremmin. Säätönappulat pitäs olla hallinnassa. Eli se oma osaaminen priimaksi myös teknisesti. Onneksi sen voi opetella, näkemys taas on jo hallinnassa ja onneksi tekniikkakin on hallinnassa ihan ok, mutta itsevarmemmaks pitäs siinä tulla ennenkö töitä valokuvaajana vois tehdä. Tarvitsis myös muita objektiiveja, mutta alkuun 50mm objektiivi riittää ainakin portfolion kasvattamiseen.
Keväällä ja kesällä kannattas ottaa lisää kuvia portfolioon! Se olis ainaki loppukeväälle ja kesälle fiksu idea.
Kyllähän nyt ku tässä kirjottaa, nii intohimo valokuvakseen ja musiikkiin ja taiteeseen näyttäytyy isosti. Mut vakkariduuni olis ainakin alkuun tosi hyvä, ennenkö ehkä joskus tulee olemaan taiteellinen työ pelkästään ja tulot vakaat. Esim. johonkin lehteen tai esim. Marimekolle kuvaajaks vois olla aika kova sana.
Unelmii pitää olla. Mutta oon oppinu, että realistisuus siinä milloin kannattaa tehdä mitäkin ja missä järjestyksessä on tosi tärkeetä miettiä, että unelma pysyy sellasena, että se tuo iloo.
<3: Ajatusperhonen