Tekijä: Ajatusperhonen

I’ll be back

I’m sad

I feel nothing but some random feelings. Sensations.

Maybe I should write them down, what’s really happening in my mind and body. (One day I can remember all this as a distant memory.)

I’ll try. I’m sad. I’m in pain. I’m not happy. I’m trying. So hard. I’m empty. I’m not empty. I’m comprehensively tired. My every cell is tired, tumbled and out of balance. I’m out of balance. I’m tumbled. How could it be in other way in this situation? It can’t be in other way.

I just have to wait.

My body is tired. It’s in pain too. A little bit of pain but in every spot. It feels really awful. It feels like I’m not here, but I’m not there neither. There is a place in my head where is nothing. It feels really weird. And a place where is everything. It feels really weird too.

I just have to wait.

I have pain in my head, hands and feet. Maybe I should move them more. I’ll have to swim more. My worries away. Oh. I need a swimsuit. A good one. I need to go to Helsinki. And meet my friend there also. We can go to coffeehouse together.

I just want to be happy in my own soul, mind and body. Or that is what I have said to myself. Maybe that is not the goal. Maybe the goal is to feel. Maybe the goal is to feel everything. And be in the present when you can do it. When you are free with yourself. When you have a balance. I don’t think I’ve ever experienced what being present is. Or maybe before 2015. But that year was almost 10 years ago. Crazy stuff.

Maybe happiness is the result of facing each emotion as it is. I need a lot of therapy. And I really want to be in therapy. I think it’s the point here right now.

Follow your passion. But where is it? My passion is in me. It’s just hiding! It can’t be gone. It’s built-in. It’s in me so it will find it’s way to me back.

I’ll be back.

(You can read this when you feel good! Then you appreciate that you are not in pain in your body or mind anymore! And that if what is worth waiting. Oh, don’t wait, do your job but remember to rest and you’ll be fine!)

This is deep stuff. This is dug deep. This is what is revealed when you listen to sad songs a long time and try to think carefully about what you feel. It’s scary tho. But maybe it’s necessary. To feel things. And maybe to be scared too. I’m brave. I’m wonderful and I deserve all the good things. Yeap. End of story.

Etsimässä mielen ritareita

Olen kuin kukka, avaudun kuin nuppu

Tai en vielä, koska olen kuin suppu

Asioita tunteita kadonneita vivahteita

Etsimässä mielen ritareita

Löytäen uusia samanlaisia tilanteita

Uusia, mutta samanlaisia, oh no.

Voiko sanoa, että elämä on vieraantunut minusta

Vai olenko minä vieraantunut elämästä

Where is my love, my passion, my everything?

I’m lost.

Mut ei se oo ihme

Oon keskellä suurta katastrofia

Vai oliko se prosessia

Katastrofi kuulosti hienommalta ja dramaattisemmalta

Suru ei ole kunniavieras

Se on liiankin tuttu tässä osoitteessa, tässä päässä, tässä niin tylsässä kummallisessa tasaisessa säässä

Mikä onkaan tasainen sää?

En tiedä. Ehkä sellainen missä ei tapahdu muutosta mihinkään suuntaan

(Tarkemmin ajateltuna tapahtuu muutosta jatkuvasti parempaan suuntaan, healing is not linear, mut silti, vointi paranee päivä päivältä!)

Mut jatkan silti tän, koska tää on hieno, kai…

Kukat ja puut eivät saa ravinteita ja vettä, koska ei sada

Aurinko ei kasvata uusia alkuja

Vaikka niitä kaipaisin kipeästi

Kaipaisin elämääni aurinkoa, aitoja kyyneleitä, kauneutta tunteissa, upeita hetkiä, surullista surullisimpia hetkiä, että voisin itkeä ja voisit mua lohduttaa.

Ystäväni sanoi tekstistä, minkä laitoin hänelle, että se oli kaipausta täynnä.

Tottahan se on. Kaipaan elämää. Kaipaan ihmiskontakteja, ihmisiä, klubeja, kädestä pitämistä klubilla ja kaatosateessa, intohimoa elämää kohtaan ja elämässä ja itsessä, missä vitussa se on? Kaiken alla.

Tuntuu, että mun sydän on murskautunu. Mikään ei kuitenkaan tuu ulos. Ei itkuna, ei hersyvänä nauruna, ei onnenkyyneleinä. Kaikki vaan on piilossa lukossa. Onko avain vain aika?

Miten viettää elämäänsä nyt?

Kai se on terapia-asia. Keskittää voimistaan sopivasti terapiaan. Eli paljon. Haha. No, kuitenkin. Ja miettiä, että jos tää terapia ei riitä, tarkoitan ajallisesti, niin haet uutta terapiajaksoa vaativasta. Näin se on.

Kirjoittaa ja kohdata tunteita, mut siihen tarvii sen terapian ja siihen panostamisen. Avantoa, uimista luonnonvesissä, kun vähän lämpenee ja jäät ja lumet sulaa.

<3: Ajatusperhonen

Miten saan yhteyden itseeni uudestaan?

Tyhjän paperin kammo

Päässä lommo

Useempikin

Väsyttää

Miten saan yhteyden itseeni uudestaan

Vai onko sitä koskaan ollutkaan?

Jos aivokemiat ei oo ollu oikein vuosiin? Onko ne ollu ikinä oikein? Ehkä ennen vuotta 2015. Tai nuorempana ja lapsena.

Ei ne vielkään oo. Ne ei oo stabiilissa tilassa. Et sinänsä vois olla armollinen itselleen ja elämälleen.

Kaikki järjestyy kyllä. Ja upeesti.

Tuntuu omituiselta ja jännältä, että joskus katson näitä postauksia, että tollastakin tuli koettua. Tila, jossa mua ei ahdista kokoajan ja oon stabiilissa tilassa aivokemioilta. Mieti sitä. Sitä kohti joka päivä. Jokanen päivä on lähempänä jonkinlaista maalia. Se on kyl siisti juttu.

Tunteiden tunteminen

Mikä estää mua tuntemasta? Kokemukset. Ajatukset. Ajattelutapa. Menneisyys. Pelko. Jännittäminen.

Mikä tähän voi auttaa? Terapia. Ja se, että kävisit säännöllisesti siellä myös livenä. Vaikka joka toinen viikko. Panostat siihen. Panostat ne päivät siten, että varmasti jaksat ne käynnit.

Follow your passion. Mitä se tarkoittaa? Ainakin sitä, että saisin sellaisen lääkityksen, joka ei vie tunteita ja seksuaalisuutta. Sen tekeminen on vielä kesken. Se on isoin juttu mun elämässä nytten. Siihen panostaminen edelleen.

Tekemistä. Uimista luonnonvesissä.

Ajattelutapa on jotenkin tosi kämänen. Asiat jää päässä jumiin. Mut enhän mä tiedä millasta olis, kun aivokemiat ois tasasessa tilassa. Sillon tilanne vois olla eri.

Terapian merkitys vois olla tosi iso. Siitähän mä oon haaveillut, että siihen mä panostan.

Mitä voisin tehdä itse esim tälle tunneasialle. Kirjoittaa? Maalata? Käydä avannossa ja metsässä? No joo. Niin se varmaan olis. Saada yhteyttä maailmaan.

Ja nyt mä lähdenkin tästä seikkailuun. Moikka!

Blockages out of me

I want these blockages out of me

I want to buy happiness from the store

I just want to be happy with myself

This life is not a waste

Even I just thought it is

I just want to travel so far away

To be in the bus so long

That my worries go away with wind

What happens when driving away

I just want to skip this part of my life

And wake up when it’s over

When I’m with colorful flowers and beside a lake

Or river

Where my worries can also go away

I just really want to go away on the bus

I just wanna feel

I just really wanna fucking feel and heal and laugh and scream in the rain

Where these fucking blockages evaporates away

I feel nothing

But pain and suffering

I don’t enjoy this life

Food tastes crap

Drinking cold drinks saves me

I don’t even feel empty

I just feel nothing

And I wanna feel EVERYTHING.

🖤: Ajatusperhonen

Ja sitähä riittää

Olis kiva kertoo jotain diipimpää

Ja sitähä riittää

Must tuntuu ahistavalta, huonolta kehossa ja mielessä. #huono-olo

Paikoitellen usein myös kärsivältä.

Mun kädet ja jalat painaa sata kiloo

Mistään ei meinaa saada iloo

Vähän onneks kyllä.

Niit myös välil särkee.

Päätä myös särkee, koska en hoida hammaskiskoasiaa kuntoon. Ehk syynä on se, että en haluis pitää niitä. Mut en tiiä onko muita vaihtoehtoja.

Vois tehä biisin tästä olosta.

Soinnut soivat ympärilläni

Soinnut soivat ympärilläni

Tanssin niiden mukana

Kävin eilen avannossa, kyyneleet nousivat silmiini

Sitä tarvitsen lisää

Tunteiden tuntemista ja niiden vapautumista kehosta ja mielestä

Kehollista yhteyttä itseen ja maailmaan

Seksuaalisuutta

Seksuaalista virettä ja toivetta siitä, että niin tapahtuu vielä uudestaan

Pakkohan se on, kun on selkeä syy

Siitä en jousta

Se pitää saada kuntoon, siinä ei oo vaihtoehtoja

Ei ole vaihtoehtoja siitä, etten tuntisi elämää joka solulla

Jokaisella uudella polulla

Vaikka välillä sattuisi

Olisin silti tunteva yksilö, onnellinen siitä, että tunnen

Ettei nekään olisi poissa

Siitäkään en jousta.

Uusi alku

🧝🏻‍♀️

Kaikki on vaan katsomassa mitä muille tapahtuu

Vaikka vois nytkin olla ulkona rakastuu

Paperi kastuu kyynelistä

Olispa niin

Haluun viel vapauttaa mun kyyneleet huutoitkun lailla

Se ei oo laitonta

Mut moni muu asia on

Esimerkiks rikon lakii kävelemäl punasii päin

💧

Elämä on mulle välillä punanen vaate

Pääsen viel vuorille

Vaik nyt näyttää siltä, et se hissiki pitäs eka ite rakentaa

Ja sitä ennen paljon ahertaa

🔺🔻🔺🔻

Mut ahertamista on tehty jo paljon

Voisko asiat välil vähän keventyy

Et pääsen menestyy

Ja uusiin asioihin perehtyy

🌅

Jonka kautta elämään tulee uusia raikkaita sävyjä

Ja kaunis näkymä

Sävy sävyltä

Auringonnousuja

Välil ne on intensiivisimpii

Välil hempeempii

Välil heleitä

Mut silti aina uusi alku.

🌅🌄

Intohimo ja draivi

Unelmat voi olla lennokkaita

Niin sä sanoit

Ja niinhän ne mulla on

Mulla on visio

Mus on sisäänrakennettu intohimo

Se on sellanen intohimo ja draivi

Jota kannattaa hyödyntää

Jos on jotkut asiat mistä syystä jaksat nousta sängystä ja herätä päivään, niin miks tehä sit jotain muuta?

No, tosiaan, idea oiskin tehä ainakin ensin osa-aikatyötä, ja lisäksi freelancer- hommia.

Jos ja kun freelancer- jutut poikii ja saavutan omii unelmii, voi olla että muut työt jää.

Pitää vaa olla kova pää

Koska uskon itteeni ja siihen miten otan ihmiset vastaan ja miten hallitsen tilanteet

Sekin on sisäänrakennettu homma

Ei se, että uskon itteeni, vaan se miten otan ihmiset vastaan ja miten hallitsen tilanteet

Ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että ytimeni piiloutuu

En suostu siihen, että elämäni vaan luisuu

Tahdon tuntea syviä tunteita, tahdon tuntea seksuaalista virettä

Ytimeni on täynnä paloa, tulipaloa

Se tulee olee vaikeeta, on ollu jo vaikeeta, ja on kestänyt

Löytää sopiva apu

Mutta en tuu palamaan niinku rapu keittiössä

Oliks toi hauska, ehkä, mut en haluu olla niinku punanen rapu vailla tunteita

Tää tulee kestää viel hetken, mut aion kestää tän

Koska tässä on kyseessä koko elämä

Kumppanuus ja rakkaus

Ei pelkästään minä

Vaan mun toinen puolikas

Itkettää

En ansaitse tätä

Ja nyt todellakin on hätä

En jaksa tällaista

Toivon, että pian luen tätä tekstiä ja ajattelen

Tollanenki tuli kirjotettua

Mut nyt tätä lukiessa se on muisto vain

Matka, se tää on

Mut tää matka sais luvan loppua

Mut teen kaikkeni, että tää loppuu hienosti

Silleen, että mulla on tilanne, johon oon tyytyväinen

Silleen oikeesti tyytyväinen

En suostu mihinkään muuhun

Koska tässä on kyseessä mun koko elämä.