Avainsana: tunteet

Muutamia adjektiiveja

Tyhjän arkin kammo

Osta mulle pallo

Jota voin pompottaa silleen ku mun mieli pompottaa mua

Oisko armo mitään

Kirjotan et pääsisin joskus elämään sisään

Matkalla kohti syvintä itseäni

Viel kohtii tähän lisään

Suojelen perheenjäsenii

En haluu aiheuttaa pahennusta

Mut mitä jos mun elämä ei itsessään kaipaa lisää kavennusta

Suojelen itseäni ja heitä

Peitä itsesi, sullahan näkyy olkapäät paidasta

Et löydä koskaan mun kaltaista

Lasta

Sen luulis olevan sulle aikamoinen haitta

Täs elämäs

Asioiden laita on se, että miks antasin energiastani ihmiselle

Kuka on satuttanu mua enemmän kun kolmesti

Ja ei mitenkään vähän, vaan suuresti

Silleen, että lopulta se aiheutti mulle masennusta

Ja sitä et katoin itteeni surullisin kasvoin

Peilistä katto haamu

Ja sä vaan jatkoit

Mun piti laittaa ylle kaapu

👘

Tottakai vihan alla on välittäminen ja rakkaus omaa perheenjäsentä kohtaan

Joka haluis et asiat ois paremmin tai hyvin

Tai paremmin kun hyvin

Mut mun tarvii ensin löytää voima minkä mä oon kadottanu

Toivoen, ettet riko sitä enää, ku nousen ku Feeniks

Kyl mun pitää ottaa suhun yhteyttä ja kertoo miltä must tuntuu

En mä kai muuten pysty ees nousee tuhkasta

En vaa tiiä miten, jos pelkkä viestin laittaminen aiheuttaa sen, että menetän voimani kahdeksi päiväksi vähintään

Jos pelkkä elämisen ääni susta aiheuttaa sen, kuin tikulla sohaisisi muurahaispesään

Ootan kesää

Ootan et pääsen vahvistumaan

Koska sen mä ansaitsen

Haikailen

Laivalla matkailen

Kohti uusia tuulia

Kohti uusia järviä

Metsiä

Jossa itseäni etsin

Vaikka todellisuudessa

Tiedän jo kuka olen

Se tarvitsee vaan löytää

Haha.

🧝🏻‍♀️

Oikeasti tiiän itsestäni vaan palasia

Muutamia adjektiiveja

Millä itseäni kuvailla

Muutamia lauseita, millä itsestäni itselle palasia lupailla

Sukupolven erot

Merkittävät muurahaiskeot

Joita tikulla sohaista

Eikä koskaan päästä vapaaksi

Sitä kohti mä tahdon vahvasti

Vapauttaa mieleni

Antaa kaiken vaan virrata ilman tukoksia joessa

Tai purossa

Jos en mitään muuta tästä ajasta muista, niin ainakin mulla on sata blogipostausta

Joista ammentaa, kun pääsen eteenpäin

Voin palata niihin

Halata

Kalastaa lisää kaloja

Joita en syö, vaan joille annan elämänohjeita

Ne on mun elämän kaloja, joille annan suunnan mun virrassa

Ne auttaa mua eteenpäin elämässä viemällä viestejä meren jumalille

Järvien neidoille

Sadepisaroiden keijuille

Leijuen pitkin pisaroiden aallokkoa.

Bussi ei saa mennä ohi, ohi mun ohimoni

Tupakka tippuu maahan

Autot kaahaa viereen

Tupakka tiputettiin maahan pikemminkin

Emminkin

Punasii sinisii valkosii valoi

Ei mitää noist

Mut ois voinu olla nii

Aurinko palaa joka päivä

Mut mä en pala vaikka haluaisin

En rannalla, en muutenkaan

Kirjotan näit riimei pöytälaatikkoon uskoen et joskus jotain tapahtuu

Kuuntelen Pyhimystä yksin

It’s solitude

Sometimes it’s not

Bussi ei saa mennä ohi

Ohi mun ohimoni

Mikä on sun motiivi?

Mikä on sun motiivi

ku katot jotakuta baarissa

jonka veisit kotiisi

mikä on sun motiivi

haluutko täyttää tyhjyyden tunteesi käsittelemättömistä asioista viemällä toisen kotiisi

ja täyttää lasii niin paljon et se kaatuu sun syliin

haluisitko kenties kuunnella omia tunteitasi

antaa virran viedä tunteet mukanaan

aina on kyse jostain tunteesta lopulta, on kyse joko siitä onko tunteet sun

vai jonkun toisen ohjailemia

mä kirjotan vaan omal twistil, en tiiä mitää muuta ku mikä ristiin-

menee

🫂

Mikael Gabriel sano biisissään et jos sanot mitä sattuu se sattuu mitä sanot

mulle on tehty sillee

siks en haluu ite tehä niin

vaikka joskus varmaan teenkin, mut sillon tunnistan mistä on kyse ja kasvan taas lisää

En haluu sanoo mitään mitä en tarkota, mut eihän se kai oo mahollista luvata kellekkään, ei ees itelleen, ollaan ihmisii, mut haluun oppii ja kasvaa ja olla minä ytimestä asti, ja se on sellanen kuka ei satuta toisia sanoilla eikä teoilla. haluun olla kind, mut se miks se ei aina onnistu on etten kato itteeni tarpeeksi lempeästi ja hyvin vaan oon vaativa ja syyttävä itelleni ja siitähän se just tuleekin…

🌳

haluun olla

kaunis niinkuin usvainen kuu

olla tukena niinku juuret puun

sulle

ja mulle ja meille

🌹

Tuntematon kurkistus

🍃

Kohtaaminen on tärkeetä muihin, mut jos ei kohtaa itteensä ja kato itteensä peilistä ja oo itelleen rehellinen

mitä siitä tulee?

siitä tulee surua ja hukassa olemista ja se jos joku on inhottava tunne. Se on kun harhailisi pitkin poikin ilman määränpäätä.

ja määränpää on tärkee, se ei tarkota et sul ois vaa yks määränpää, ainakaa mulle

se tarkottaa et sul on syy nousta aamulla sängystä, avata verhot ja kattoo ittees syvälle ajatuksiin

💎

jos unelmas ei pelota sua, ne ei oo tarpeeks suuria

entä jos mua pelottaa mut sillee kivasti? Motivaation kohde on sillon tulevaisuus

jos ei kohtaa itteensä ja oo itelleen hyvä, niin ei voi kohdata toisia aidosta hyvästä olosta

joka ois kiva juttu mulle ja mun elämälle

🩹

mut viel tohon alkuun

mikä on sun motiivi?

Ku vitsailet jollekin motiivina viedä se kotiisi

kysy iteltäs, ootko varma siitä mitä oot tekemässä

oisko sillon kenties aika kattoo missä sua sattuu tai mihin sua on sattunut

se on helvetin pelottavaa

mut se on välttämätöntä, jos haluut tuntee hyvää oloo

etkä kaivaa itelles elämääsi vaan isompaa koloo

⚙️

Ps. Ajatuksia ihmisten motiiveista. Ja sitten kerrontaa omasta elämästä.

Katse ei tapa, se vahvistaa

Katse ei tapa, se vahvistaa

vaikka mul ois ihminen, joka kuuntelis mua, niin ei siin kauaa mee, ku tulee jo olo, että mä en pysty olee läsnä, pysty olee siinä mukana

tai tulee heti olo, et mä ite en pysty olee mukana

mä en ite pysty

jos keskittyy siihen mihin ei pysty, voi aatella, että se lisäis negatiivista kierrettä

se on myös totta

mut totta on myös se, että se voi myös kehittää, ku miettii mihin ei pysty

taito ois siinä vaan se, että miettis sen sillee, ettei ois nii ankara tai vaativa itelleen

et ois lempee ja lämmin itelleen, niinku yritän olla aktiivisesti muille ja oonkin

””

Ja jos mulle tulee skidi

mä haluun olla sille äiti

mitä mun äiti ei ollu mulle, en oo tuntenu rakkautta siit…

…nii paljoo ku oisin halunnu

ku on sukupolven ketjut

ei muuta, ku jatkamaan sukupolven ketjun katkasemista

ja todeta et näin se juttu vaan on

kai ensimmäinen askel hyväksymiseen on oivallukset

ja niitähän löytyy

””

raffii settii

mut minkäs teet, ku totuus on se mitä ettii

etin

joka päivä koitan olla lähempänä omaa ydintä

ja jos en yhtäkkiä ookkaan, niin siitähän lähtee sellanen kierre

et oon vaativa itelleni ku mikäkin mielle-

yhtymä, 

mikään ei tuu enää mun tielle

paitsi lapsen huuto keskellä kauppakeskusta

””

mut nyt toiseen

kahvilassa tunnen olevani elämästäni tyytyväinen ja olen iloinen ja hallinnassa

tiedostan, että tällästä mun elämä voi olla ja tulee olemaan

mut miten jaksaa sitä ennen sen ajan

kun pitäs olla kärsivällinen vielä

vielä ajan x

ei kai siinä auta muu, ku puhuu ku on sellanen olo

muistaa, että mä voin puhuu mistä vaan

mut jos en pysty puhumaan

niin miten mä sillon avaudun sulle

miten mä sillon avaudun, jos en tiiä miten saan kommunikoituu

sen vaikeus on väliaikasta.

se täs laittaaki tälle postaukselle pisteen

kun sen oivalsin

ennenkin kyl jo

nyt vaan tarvii selvitä tästä päivästä seuraavaan päivään

löytää joku keino kommunikoida

oisko se esim. kirjottaminen, jota osaan tehdä

se vois olla.

.

Täysin eri kokonaisuus

Kaikki on niin valmista kaikkialla

en tiedä tarinoita

vaikka niistä saisi eniten voimaa

tehdä omaa juttuu sopivassa tahdissa

🏞️

onko horisontti taiteellisesti vinossa

vai vaan vinossa kun ei kiinnostanut

🏕️

tämä osa elämästäni on myös hyvin tärkeä

vaikka nyt onkin erilaisia kerroksia kaikessa

ajattelussa, maineessa

laitteet ovat osa ihmisiä nykyään

siinä on myös todella paljon hyvää

ne oikein käytettyinä yhdistävät ihmisiä toisiinsa

saavat ihmisryhmistä enemmän ryhmän

🏝️

luovuus ei tuu pakottamalla

eikä rohkeus sakottamalla itteensä siitä et ensin oli ujo

mun päässä on sekamelska

ja mul on laskemisesta aikamoinen enkka

🏔️

fiilispohjalta nousen

nousen täält jostain aallonpohjalta

ois paljon asioit mitä vois harjotella

et vois tehä enemmän asioita missä on hyvä, vois tulla paremmaks

et mieli ei muuttuis ainakaa kapeemmaks

ja sitä kautta latteemmaks

🦔

kirjotan et saisin mun ajatuksista kiinni

et saisin kiinni sen siilin takapihalta ja saisin sen suojaan pahalta maailmalta

juottasin sille maitoo ja ettisin jotain aitoo

elän kokoajan elämääni, vaikka nyt onkin vaikeempaa

meen silti päivittäin eteenpäin, vaik menis pieni askel taaksepäin välillä

mä otan sen kiinni

⛲️

täs on näit kerroksii

koht tulee koneeseen errori

mä varon mitä teen

että tietäsin seuraavaks mitä tulee eteen

🌇

vaik en oikeesti tiedä

uskon vaan et tää kaikki kantaa mua 

kantaa mua eteenpäin

ja tajuun et oon kaikkee muutakin kun nää oireet

oikeestaan mä oon täysin eri kokonaisuus kun nää oireet

nää oireet on vaan mussa päälle liimattuna

sisin on se mikä ratkasee

ja nää oireet viel lopulta katkasee

🦀

kun on itelleen auki

eikä pelkää haukii vedessä

vaan ui niin paljon et maali häämöttää

ja mun kehon ja mielen taas sähköistää

et kukaan ei tuu mun päähän enää käskyttää

enkä enää itteeni saa mun ulkopuolel olevist asioist läksyttää

💥💥

koska vaikka ne yrittää vaikuttaa mun ajatuksiin

ja tehä muhun kolahduksii

nii tää kaikki on vaa kerros mun ympärillä

joka rikkoutuu sähköstä, joka on mussa

ku mun sähkö lopulta tän voittaa

sit oon enemmän itelleni ja muille läsnä

kässääks?

2023

Opetit minulle, että kannattaa manifestoida. Kannattaa uskoa unelmiin. Kannattaa pyytää apua.

Rakastuin vuonna 2023. Onko mitään hienompaa?

Siitä olen haaveillut. Haaveilen myös toipumisesta kokonaan. Teen sen eteen töitä. Mutta välillä, useimmiten tällä hetkellä ei jaksaisi. Onneksi on monta ihmistä tukena! 🙂

Yksin ei tarvitse jaksaa. Vuodelle 2024 toivon rakkautta, lämpöä, toipumista kokonaan, arkea, jossa voin hyvin. Myöhemmin tänä vuonna töitä tai opiskelua. Mutta eniten toivon itsetunnon kasvamista, omien rajojen vahvistamista ja terveyttä.

Tässä kirjoitus ihan loppuvuodesta 2023:

”Jos oppis vaikka luottamaan

Eikä syyttä suotta itsellensä huutamaan

Osaan toimii pahankin tilanteen tullen

Oon rohkee

Mut se mikä ei tuu valmiiks vaikka osaisikin kaiken

On omanarvontunteen tunteminen, et se ois olemassa

Se tulee käsiteltyy terapiassa

Jos ja kun ei arvosta itseänsä

Vaan on vaan täynnä lovia

Niitä voi täyttää rakastumalla itseensä ja elämäänsä

Se ei oo itsekästä

Vaan välttämätöntä”

🤍❤️

On välttämätöntä rakastua omaan kehoonsa, mieleensä, itseensä, ominaisuuksiinsa, ulkonäköönsä, kasvoihin, korviin, rintoihin, peppuun, ja kaikkeen mahdolliseen itsessä. On välttämätöntä rakastua itseensä, että pääsee toteuttamaan omia unelmiaan, pelastamaan maailmaa, kun on täynnä voimaa. Täynnä voimaa, sitä että rajat on olemassa, itsearvostus kohdillaan.

On tehtävä töitä eli laitettava oma hyvinvointi ykkössijalle. Prioriteetit kohdilleen. Jos oma itse ei voi hyvin, ei omat ihmissuhteetkaan tunnu itselle niin hyviltä, kuin ne tuntuisivat silloin kun tekee itselleen oikein ja hyvin. Se on sellanen asia, jonka oon oivaltanut.

On ryhdyttävä toimeen. Ja samalla myös vaan olla. Toimeen ryhtyminen voi olla unelmaelämän luomista askel kerrallaan.

Luoda sitä yksinkertaista elämää, täynnä onnea ja vapautta. Täynnä erilaisia tunteita, mieluiten kaikkia mahdollisia tunteita, eikä sellaista kuten tällä hetkellä, jossa mikään ei tunnu miltään. Nyt taas tajusin, nyt teen töitä, että jatkossa olo olisi sellainen, että tunnen olevani oma itseni. Tämä hetki jatkon kannalta on kuitenkin todella pieni osa elämän mittakaavassa, joten jotenkin tämä aika tarvitsee käydä läpi. Jotenkin sen teen, jotenkin. Ei vaan, perkele: hienosti!

<3: Ajatusperhonen

Mul ei oo aikaa

Mul ei oo aikaa enää tuhlata

mut ei tää oo tuhlaamista

vaan elämän kokoomista palasista hienoks taideteokseks

jossa kaikki on mahdollista

tää vaatii vaan sikana kärsivällisyyttä

jota mulla on

mut jota en jaksais enää tuntee

haluisin vaan että tilanne ois jo valmis

ja olo ois oma

oma itseni

ja sellanen joka olen

en halua enää potee

joskus luen tän ja ajattelen et toiki piti kokee

et pääsin kohti sitä elämää

jossa elän nyt kun luen tätä postausta uusiks

mietin et toiki piti saada elettyy

että jatkossa elämä on kevyempää

eheämpää

rikkaampaa

tunteellisempaa

intohimoisempaa

sitä että oon oma itseni

intohimoinen oman elämäni seikkailija

taiteesta ja musiikista ja luonnosta ammentava kaikkialla kulkeva

lopulta kotiimme löytävä

vapaudentahtoinen yksilö

mut samalla osa maailmaa

jota haluun viel pelastaa

ku luen tätä, oon enemmän valmis pelastamaan tätä maailmaa

jossa elän nyt silleen ettei must tunnu viel omalta itseltäni

mut mulla on mahdollisuus tuntea vielä kaikki tunteet

tunteiden koko kirjon

se on niin ja niin se on

siihen on uskottava

ja aikaa laitettava

että loppuelämä on täynnä sitä mitä haluan sen olevan

terveyttä, rakkautta, vapautta, onnea, TUNTEITA…

itkua, naurua, laulua, musiikkia, vettä, uimista, kauneutta ympärillä, kauneutta pienissä asioissa

unelmien toteutumista, rehellisyyttä

haavojen korjausprosessi rakkaudella, ajalla ja tahdonvoimalla

kiitos, tää onnistuu viel.

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

en voisi verkossa uida

koska verkossa ei voi uida

vain mielen verkossa ja verkon syövereissä sukeltaa

pitkin ristiriitojen aallokkoa

pitkin kauneutta rumuudessa

mikä sitten onkaan rumuutta

onhan rumuuskin kaunista

riippuu kysyykö egolta vai muurahaiskeolta

soitit minulle selloa

mietin soitanko sinulle suutani

vai kaadanko kenties puutani

paina puuta, paina nappulaa unohda

kohti syvintä itseäni

sitä kohti tässä ollaan menossa

toistuvia mieleentunkeutuvia ajatuksia

juuri kun vapaus koitti

juuri kun vapaus koitti

mitä pitäs tehä että mielenikin voittaisi

ja kaiken korjaisi

ei ainakaan silleen että mieli horjahti

viereinen kaveri muuttu orjaksi

kun käveli kohti kahleita

en tiedä mitään mitä muut ajattelevat

tiedän vain sen mitä luulen tietäväni

eli en tiedä

ja se voisi joko olla kahlitsevaa mitä nyt

tai vapauttavaa mitä kohta

teen tämän itselleni

elämäni siis

nää on näitä laitteita

ne ei itsessään yhdistä muuta ku wifiin

eikä ne itsessään oo muuta ku laitteita

mut niistä tulee enemmän kun laitteita

koska niist voi personoida omanlaisensa

puhelimista

ja unelmista

niiden kautta saa yhteyden ystäviin

mut pääsee myös osaks systeemii

tai joutuu, menee, lähtee

vai lähdetkö 

siit päättää joku muu ku sä

se on sellanen ku addiktio virtaan

josta pääsee kyl pintaan

ku vaa seisoo omil jaloillaan

tekee omii asioitaan

ja harrastaa juttuja mistä saa iloo 

monta kiloo

Onnesta humaltuisin

Korvis soi Cheekki 

oon aika fleekki

en tiiä mitä puhun

mut tiiän mitä ajattelen

paremmin ku kukaan

🔓

aina ollu tääl

ajatusten kesken mä jotai vaa, kävelen pitkin maisemii

kävelen pitkin maisemii ja laitan haisemaan

kuiskaan et pystyn tekee mitä vaa

sillee et kukaan ei kuule

ja kaikki suurenee

🔒

vanha

ei kuulu minuun

se vaa tapahtuu tosi usein aalloissa

kylpyammeen pistävissä vaahdoissa

🔐

ajatuksenvirta on se virta missä haluisin uida

siel mä ajattelisin niin vähän et vapautuisin

et sen jälkeen mä onnesta humaltuisin

ja viel lisää kaikesta avautuisin