Avainsana: kirjoittaminen

Bad vibes only

Bad vibes only

On hankalaa olla luottamusta herättävä

Mieluummin oisin joskus vaikka pelättävä

Mut en haluis olla kerättävä

Sienet on kerättävii

Muovi on mukamas kierrätettävää

Vaik sitä ei ois mun mielestä koskaan saanu tähän planeettaan keksiä

Meret hukkuu muoviin vai muovit mereen?

Hukkuuko ihminen lopulta muovien kanssa mereen?

Oho tulipas rankka, mutta mahdollinen ajatus

Oon räjähtävä

Mut en aina ylpeä siitä

Pärähtävä

Enkä siitäkään aina ylpeä

Mutta siitä olen ylpeä, että olen pelastanut luonnonsuojelualueen harjujärven muovipuistolta

Oho, sattupa sopivasti, että sopi aiheeseen

Mä en asioita kaihda

Enkä mieltäni malta

Äsken näin sun hymyilevän

Oot mun aurinko, josta saan voimaa

Oon sun aurinko, me ollaan yhdessä tulta ja tuppuraa, kiehkuraa ja taivaanrannan purppuraa

Jee!

❤️‍🔥: Ajatteleva perhonen

Onkohan varjossa kylmä syystä?

Onkohan varjossa kylmä syystä?

Ja tästä oikeelle >

Mä oon eläny sun varjossa

Mul ei oo enää tilaa kallossa

Ottaa vastaan lisää paineita

Mä oon ihan alhossa

Ja en nää itteeni arvossa.

.

Mä teen tilaa sille mikä on tärkeetä

Mun pitäs kuunnella eniten itteeni

Se on tärkeintä oikeesti

Jos mä en pidä itestäni huolta

Kukaan muukaan ei voi pitää mun puolta

Ja tällä tarkotan niit ihmisii ketkä rakastaa mua

Mut eniten sua.

.

Mul on kriisi, mut mul ei oo kriisiä, että tästä ei tulis biisiä

Mua ärsyttää, ku oon elävä olento

Mut mua ei oo kohdeltu niin

Ota musta kii

.

Miksi suljette mun suun? Miks suljette mut? Miks suljette mut häkkiin? En jaksa enää selitellä, en jaksa enää eritellä. Asioita mitä mun päässä pyörii, että pääsisit taas hyörii.

”Hyöriä: viedä, kiirehtää, puuhailla, touhuta, askaroida, heilua, hommata, liehua, puuhata, toimia”.

Musta saa energiaa, muhun voi tukeutua. Niin kauan kunnes mun ote lipsuu, niin kauan, kunnes mä ite uuvun. Ja niin on tapahtunut niin monta kertaa, että se riittää nyt.

Mul on voimaton olo sanoa toi, koska en tiedä miten mä ikinä eheydyn.

-Ajatteleva perhonen.

Seison sanojeni sivuilla

21.3.25

Ketään ei kiinnosta

Mut oon silti hiljaa

Tai just siks!

Surusilmä. Kauneus on katsojassa!

Pitkä varjo… Varjostin, varjo ei seuraa kulkijaa

Olen realiteetti

Sinä et paikkaani vie

Merkki-erkki. Kehtaakin kiusata nimellä Erkki…

Comeon!

Autoja sataa kadulla ja mua ei näy ladulla

Ehkä vaan latautumassa seuraavaan viikkoon

Mul on lanka kädessä.

Tuol on tyyppi, joka on ehkä hädässä…

Ei hätäpäivää nää

Ei hätää oo

Paitsi sitten kun on! 😀

Yhtäkkiä olin poissa

Ulkona on sumuu

Yhtäkkiä olit poissa

Sumu oli poissa, katsoin kirkkaasti eteenpäin ja näin valon

MG:n mukaan se oli juna tunnelin päässä

Mut mulle se ei oo juna, ei todellakaan

Mä rakastan mun elämää, en tajua, miten tää kaikki on nyt mahollista

Vai tajuaisinko? Oon manifestoinu tätä jo pitkään, joten vois vaan olla hiton onnellinen ja tyytyväinen, että hei, mä oon tehnyt töitä, että mä oon saanu tän elämän mikä mulla nyt on.

Ei oo tullu helpoimman kautta. Todellakaan. Oon raivannut oman polkuni ja jopa miettiny, että oman polun löytäminen- sanontakin on liian mainstreamii. Oon halunnu oman tien, en oo omantienkulkijakaan (sekin on mainstreamii). Oon pussinsulkija. Hehe.

Oon fiksu ja mulle on puhuttu niinkun en ois,

niinku en lapsesta asti ois muka tajunnu,

jokaikistä ajatusta

mitä oot mulle päin pläsiä muunnellut.

Te ette tiedä musta mitään

Te ette tiedä musta mitään

”Näät kokemukseni mun katseesta, jos päästän tarpeeks lähelle”

Mut en päästä, paitsi ne, ketkä sen ansaitsee

.

Kun sukka on huonosti

Silloin tuntuu, että koko maailma palaa

Vaikka palaahan se muutenkin

.

Tää on ajatuksenvirtaa

Virtaa, joka maailman palamisen pysäyttää

Mul on mielessä monta asiaa

Mul on tarpeeks rasioita

Mä haluun kehittyy, mut oottakaapa vaa ku joku tulee tielle

Mä meen läpi.

En muistuta rottaa

Ärsyttää, ku mieliala vaihtelee

Joka aamu mä enemmän alan asioita kaitsemaan (kaitselee, katselee)

Päällä tän maan, en halua olla

Mul ei oo päässä pottaa

En muistuta rottaa (todellakaa)

Maailmas on liikaa horsmaa!

Tänään alkaa therapy

En oo the, rapu

Huudan apuu ja kaikki vihdoin vastaa

Ajatukset keskenänsä mielessä hankaa

Tarviisin lankaa, et voisin yhteen tän sotkun ahtaa.

I need love and finally…

Mä haluun kirjottaa blogii

Ja sua kosii

Mut sen aika ei ehkä oo ihan vielä

Koska mun dna:l on asiaa

Aika hyvin sanottu

Vaikka itse sanonkin

[–]

Liikaa sanottuja sanoja, liian vähän hyviä tekoja

Tekoälysimä sulle kirjoitan

Älysilmä

Älypuhelimesi

Mesi

Mesi kukasta kukkaan joo

Luonnollisin asia maailmassa

On saanut ruman mittakaavan

En haluu elää kaavoissa, enkä enää sun haavoissa

Mulle riitti

On riittänyt jo monesti

Mut nyt riitti lopullisesti

.

Kahvinmaku on tärkee

Koska muuten se maistuu liian kahvilta

Ja kahviahan minä en juo

Ja I need love.

!

Zara Larsson- I need love.

I NEED LOVE!

I really need love, and finally, I receive it!

Jokaikisellä solullasi, jokaikisellä solullani, jokaikisellä maailmankaikkeuden hippusella

∞

I need love and I can need it.

I’m not a nerd. I’m a musician.

I’m not Sia, but I am me, and that’s the coolest thing ever.

I’m not a thing.

I need things, that I can do what I want to do.

Hell yeah.