Kesä on silti kesä, vaikka silloin olisikin asia vielä kesken. Parantava voima. Vesi, lämpö, valo, kesäiset niityt, kesätaivaat, auringonlaskut- ja nousut, festarit ja musiikki.
Mä oon pilvessä
Elämän pilvessä
Koskaan ei tiedä alkaako sataa vai alkaako paistaa
Vaikka oikeasti nyt voisi sanoa että ollaan oltu harmaassa säässä pitkään
Onneksi välillä silti tulee auringonpilkahduksia, niin jaksaa edes jonkun verran, onneksi juuri tarpeeksi, että jaksaa katsoa eteenpäin
Hirvee stressitila, kun joutuu kokoajan ajattelemaan asioita. Tai ei välttämättä joudu, mutta väkisinkin sitä ajattelee, kun on tärkeistä, koko elämään (ja tulevaan elämään) vaikuttavista asioista kyse.
Ja koska pitää tarkkailla, millaista on. Tai ei taas välttämättä pidä, mutta niin se vaan on. Onneksi on mahdollista myös keskittyä muuhun.
Tai kiivetä kuuhun, jos tuntuu liian pahalta.