Mul ei oo aikaa

Mul ei oo aikaa enää tuhlata

mut ei tää oo tuhlaamista

vaan elämän kokoomista palasista hienoks taideteokseks

jossa kaikki on mahdollista

tää vaatii vaan sikana kärsivällisyyttä

jota mulla on

mut jota en jaksais enää tuntee

haluisin vaan että tilanne ois jo valmis

ja olo ois oma

oma itseni

ja sellanen joka olen

en halua enää potee

joskus luen tän ja ajattelen et toiki piti kokee

et pääsin kohti sitä elämää

jossa elän nyt kun luen tätä postausta uusiks

mietin et toiki piti saada elettyy

että jatkossa elämä on kevyempää

eheämpää

rikkaampaa

tunteellisempaa

intohimoisempaa

sitä että oon oma itseni

intohimoinen oman elämäni seikkailija

taiteesta ja musiikista ja luonnosta ammentava kaikkialla kulkeva

lopulta kotiimme löytävä

vapaudentahtoinen yksilö

mut samalla osa maailmaa

jota haluun viel pelastaa

ku luen tätä, oon enemmän valmis pelastamaan tätä maailmaa

jossa elän nyt silleen ettei must tunnu viel omalta itseltäni

mut mulla on mahdollisuus tuntea vielä kaikki tunteet

tunteiden koko kirjon

se on niin ja niin se on

siihen on uskottava

ja aikaa laitettava

että loppuelämä on täynnä sitä mitä haluan sen olevan

terveyttä, rakkautta, vapautta, onnea, TUNTEITA…

itkua, naurua, laulua, musiikkia, vettä, uimista, kauneutta ympärillä, kauneutta pienissä asioissa

unelmien toteutumista, rehellisyyttä

haavojen korjausprosessi rakkaudella, ajalla ja tahdonvoimalla

kiitos, tää onnistuu viel.

Viraaliksi

En haluu mennä viraaliksi

Mul on viel joku päivä parempi liksa

Et ei tarvi ees mennä viraaliksi

Ettii hyväksyntää somesta

Täyttää kauneutta omasta lovesta

En tiiä mitä toi tarkotti

Mut ainaki tiiän mikä mua aiemmin varjosti

Varjostaa nykyäänki

Mut se sopi toho riimiin

Tähä vois sanoo taas et oon hyväs tiimis

Mut en sano niin

Vaan sanon vaan et hiili

Hiilikuitu

Nää asiat on jo puitu

Sadat kerrat

Ja jatkan viel seuraavat sadat

Ja seuraavat

Tarkistan onks kaikki hyvin

Ja meen seuraavasta ovesta Narniaan

Vaik en oo ees lukenu sitä

En ainakaan muista et oisin

Mut Lewikset repee

Ja kaikki tulee eteen

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

En halua nappulasta painaa, että sinut unohtaisin

en voisi verkossa uida

koska verkossa ei voi uida

vain mielen verkossa ja verkon syövereissä sukeltaa

pitkin ristiriitojen aallokkoa

pitkin kauneutta rumuudessa

mikä sitten onkaan rumuutta

onhan rumuuskin kaunista

riippuu kysyykö egolta vai muurahaiskeolta

soitit minulle selloa

mietin soitanko sinulle suutani

vai kaadanko kenties puutani

paina puuta, paina nappulaa unohda

kohti syvintä itseäni

sitä kohti tässä ollaan menossa

toistuvia mieleentunkeutuvia ajatuksia

juuri kun vapaus koitti

juuri kun vapaus koitti

mitä pitäs tehä että mielenikin voittaisi

ja kaiken korjaisi

ei ainakaan silleen että mieli horjahti

viereinen kaveri muuttu orjaksi

kun käveli kohti kahleita

en tiedä mitään mitä muut ajattelevat

tiedän vain sen mitä luulen tietäväni

eli en tiedä

ja se voisi joko olla kahlitsevaa mitä nyt

tai vapauttavaa mitä kohta

teen tämän itselleni

elämäni siis

nää on näitä laitteita

ne ei itsessään yhdistä muuta ku wifiin

eikä ne itsessään oo muuta ku laitteita

mut niistä tulee enemmän kun laitteita

koska niist voi personoida omanlaisensa

puhelimista

ja unelmista

niiden kautta saa yhteyden ystäviin

mut pääsee myös osaks systeemii

tai joutuu, menee, lähtee

vai lähdetkö 

siit päättää joku muu ku sä

se on sellanen ku addiktio virtaan

josta pääsee kyl pintaan

ku vaa seisoo omil jaloillaan

tekee omii asioitaan

ja harrastaa juttuja mistä saa iloo 

monta kiloo

Onnesta humaltuisin

Korvis soi Cheekki 

oon aika fleekki

en tiiä mitä puhun

mut tiiän mitä ajattelen

paremmin ku kukaan

🔓

aina ollu tääl

ajatusten kesken mä jotai vaa, kävelen pitkin maisemii

kävelen pitkin maisemii ja laitan haisemaan

kuiskaan et pystyn tekee mitä vaa

sillee et kukaan ei kuule

ja kaikki suurenee

🔒

vanha

ei kuulu minuun

se vaa tapahtuu tosi usein aalloissa

kylpyammeen pistävissä vaahdoissa

🔐

ajatuksenvirta on se virta missä haluisin uida

siel mä ajattelisin niin vähän et vapautuisin

et sen jälkeen mä onnesta humaltuisin

ja viel lisää kaikesta avautuisin

Pysyn mukana elämän leikissä

Ei aina jaksa nii syvällisii pohtii

tehään vaikka tähän sellasii ilosii kohtii

oon ilonen et pahin on ohi

oon ilonen et kohta päivä alkaa pidentyä eikä oo niin synkkää

oon ilonen et tuntemattomaan turvaan hyppään

siks tuntemattomaan, kun huomisestakaan ei voi tietää

tietty kantsii toivoo et pysyy hengissä

ja pysyy samoissa ilon kengissä

ja pysyy mukana elämän leikissä

🏄🏻

yhdyssanoja en tiiä tarkasti

mut kirjottaa osaan varmasti

se on se sanavarasto

se on se

se on se varasto täynnä sanoja

mielikuvituksella ei oo rajoja

vai onko

kai kaikel jotkut raamit on

vai onko

rakkaudel ei ainakaa oo rajoja

vai onko?

🧗🏻‍♀️

mistä sitä tietää

mä ainakin tiiän etten elämäs haluu vaa sopimatonta työtä sietää

haluun tuntee olevani elossa ja siitä päästäänkin…

☀️☄️⚡️🌙

auringon haen taivaalta

ai olikse kuu?

mun mielest se vois olla vaikka valonlähde

tuoppa mulle vedenlähde

nii juon siit kirkasta vettä

ja juoksen kohti sitä kuuta

hakemaan sen sulle

🚵🏻‍♀️

koska rakastan sua 

kyl siin vois mennä polvet ruvelle

ja siin menee kyl myös pasmat sekasin

et mitä sitä tuli taas tehtyy

mut susta en sit taas toisaalta erehdy

Kisaa kävisivät kaikki tarpeeton

Sun katse on liikaa

esitä vaikka mieluummin piikaa

Esitä lavalla siikaa

Kaada teetä tilkkanen

Sanoi susi ja hilkkanen

🐺

Extraa oot

sun mieli on liikaa

esitä vaikka mieluummin jotain muuta

jotain muuta kun oot

🦚

oo se kun oot

paperi t joka räppäs enemmän kun halus

mistä mä tiiän

muuta ku sen, että mä riitän

🌿

vaikken usko sitä itekään

kaada kahvii mulle pikapikaa

sul on paidas likaa liikaa 

oot matkal himaan

ajatukseni mut pilaa

niin ainakin luulin

🎨

graffitimaalissa on suutin

jolla vedän paskaks kaiken mitä nään

kaikki seinät ja lattiat mitä tulee eteen

ne peitän maaliin ja veteen

teen kauniin eleen

🏎️

mut se ei oo tänään

rakastan mun vapautta

siit tarvii vaa tehä omanlainen 

mut ei kuitenkaan kisamainen

jossa kisaa kävisivät kaikki tarpeeton

jolla on enemmän väliä kuin uskoitkaan ensin

niinkun oon haaveillu

mä kapuamisen jälkeen taivaalla lensin

katsoin mua peilistä ensin

🪞

siellä näin meikin

ja hienon asteellisen meiningin

en oo varma mistää

pelottaaki enemmä ku arvaatte

ku arvaan ite

enemmä ku ois tarpeen

mut se miks pelottaa, on se että tää kaikki merkkaa niin helvetisti

koska en haluu et peilist kattoo vaa mun tittelini

jota en viel tiiä

mut tiiän et en haluu itteeni hukata

📁

pikemminkin löytää

en haluu töissä vaan sietää

vaan haluun tehä omaa juttuu

ja vaihtaa katuu ku nään jonkun tutun jonka olemukseen en haluu hukkuu

mul on vaan vähän tietoo miten tää kaikki tulee onnistumaan

saanko itteni kutistumaan, vai laajentumaan

haluun onnistuu

en luhistuu

vaan puhdistuu

ja maailmanmenoon omalla valollani puuttuu

ja samalla valovoimaseks ihmiseks muuttuu

Elämä on jännää

Elämä on jännää

Toisessa hetkessä olet jo uudenlaisessa tilanteessa. Sinne siirtyminen on kuin astuisi lauttaan, joka on menossa saareen, josta ei tiedä vielä mitään, mutta matkalla voi tulla erilaisia tyrskyjä tai pieniä myrskyjä. 

Mikä estääkään puhumasta tai tarttumasta toimeen, mulla on traumoja sanoista kude ja loimi. 

Kukaan ei haluaisi olla yksin, mutta ambivertille puolikas lasi yksinoloa on tärkeä. Jos puolikas lasi taas on vain yksinoloa täynnä, niin kaipaan puolikkaan lasin verran, vaikka kahvilla, yhteyttä toisiin. 

En oikein itsekään tiedä miten päin olla, sen tiedän että yksinolon vastapainoksi tarvitsen seuraa, mutta hankaluutena on, että ei mitä tahansa seuraa, vaan sellaista joka ei kuluta. Mutta kuormittaa voi hiukan. Rauha on hyväksi, mutta jos sitä on liikaa, se on huonoksi. 

Haaveilen siitä, että voisin tehdä kutsumustyötä, mutta taas toisaalta, mikä on kutsumus, joka ei kuluta. Mun tilanteessa se on hyvin tärkeää. Vapaus on yksi tärkeimmistä arvoistani, sitä haluan kuunnella. Laitoin ylös eilen erilaisia vaihtoehtoja sille, mitä tehdä elämässä. Mietiskelin näin:

Yrittäjä: ehkä, kevytyrittäjä: vois, freelancer: vois, opiskelu täyspäiväsesti: ?, opiskelu kevyemmin: ?, osa-aikatyö: vois, vapaaehtoistyö: ei, kokoaikatyö: vois, joskus tulevaisuudessa, kurssiopinnot: vois. Nää vastaukset tuli samantien, kun mietin noita. Ainahan niitä tulee mietittyä. Mutta nyt pääsin kiinni siihen mitä voisin elämässä haluta.

Tietty haluaisin tilaa taiteelle. Taiteelle, luonnolle, metsäkävelyille, retkille. Haluaisin järven, järven uimiselle ja palautumiselle. Haluaisin elää siten, että olisin onnellinen ilman sosiaalista mediaa. Mutta haluan silti olla somessa. Sopivasti. Sopivasti somessa. Haluaisin kirjoittaa, olla sosiaalinen, mutta eniten haluaisin olla kumppanuudessa ja siihen ympärille rakennetussa elämässä.

Haluaisin olla onnellinen. Kuka ei? Mutta mulle onnellisuus tarkoittaa vapautta, yhteyttä muihin, yhteyttä itseeni, yhteyttä luontoon, rakkautta, vesielementtiä läsnä elämässä. Rakkaus on suuri voima, suuri eteenpäinvievä voima, joka tukee joka tasolla kaikkea sitä, mitä haluaakaan tehdä tai saavuttaa.

Kyllä mä haluan saavuttaa asioita ja menestyä, mutta miten menestyä siten, että menestyy omassa itsessä niin paljon, että se näkyy muillekin? Siten, että muuttaisi maailmaa? Se on mulle vielä kysymysmerkki. Mutta mitä elämä olisi ilman sitä, että on kysyttävää. <3

Ne sanoo onnellisuus on sussa

Ei oo mitään muuta ku sä

paitsi lisäks kaikki se mitä haluisin vielä tehä

mähän perkele teen vielä ne asiat mitä haluun

ne sanoo onnellisuus on sussa

varmasti onkin

mutta on silti lupa surra

naapurin ovi menee täysillä kiinni

uudestaan ja uudestaan

taustalla soi bändi

jossa en viel soita ja se on mun mielest aika iso kämmi

oon lämmin

mut must tuntuu pettymykseltä

antakaa mulle armoo

ovi levähti taas kiinni niinku kammio

haluun olla toiveikas

ja olla sammuttelematta valoi

mun elämästä

mut mitä tehdä kun tuntuu et on enemmän vajoomassa

en jaksa ees olla sillee et tästä se ylämäki lähtee

haluun vaan olla tyytyväinen siihen mitä on nyt

mut se on vaikeempaa kuin luulin

nostan sulle aina luurin

paitsi jos surettaa koko elämä

sillon toivon et löydät mut rakennelmast

minkä mä rakensin mun ja mun elämän tielle

kun mulle ei tuu mitään mieleen

ja luulen et kaikki menee pieleen